Aloittelijan karavaanarihistoriaa

Ensimmäinen oma matkailuvaunu on ollut tätä kirjoittaessa omistuksessa vajaan puoli vuotta ja sillä on kerätty nyt yhden kesän verran kokemusta.

Mistä se ajatus sitten oikein lähti…?

Innostuin kelaamaan historiaa taakse päin ja kaivelemaan vanhempien dia-arkistoja ja omia vanhoja albumeita. Vaikka koen olevani aloitteleva karavaanari niin menneisyydessä on tullut reissattua vaunulla vanhempien kanssa ja muutama reissu heidän kalustolla ilman vanhempia. Toisen polven karavaanari siis.

-80 luku

Vanhemmat hommasivat ensimmäisen vaununsa vuonna -82. Merkki oli Kafi ja malli faijan muistin mukaan 460 (?). Veturina toimi alkuvaiheessa Ford Granada kahden litran bensakoneella. Tuo jaksoi kiskoa vaunua ihan kivasti mutta bensa maistui.

-80 luvun aikana kalusto vaihtui hieman isompaan ja uudempaan Kafiin. Granada taas vaihtui kakssataseen diesel mersuun. Mersun kanssa polttoainekulut pieneni samassa suhtessa kulkuhalujen kanssa. Jos mersun kiihtyvyys nollasta sataan mitattiin ilmaan vaunua minuuttiviisarilla niin vaunun kanssa kalenterilla. Kakslitrasessa dieselissä oli tehoa huimat 60 hv ja vääntöä 113 Nm.

Vuosina 1982 – 1986 tuli ajettua kartingissa kilpaa ja vaunu toimi majapaikkana varikolla. Yhden kesän aikana kisaviikonloppuja saattoi olla reilusti toista kymmentä. Kun nyt kyselin vanhemmilta missä me reissattiin silloin noina kesinä kun ei oikein muista, niin vastaus oli ”ei silloin paljon reissattu muuta kun sun kisoissa…”. Näinhän se tosiaan tais olla. No kisareissuihin tosin yhdistyi lyhyet kesälomareissut siinä välissä. Kaikki matkat pysyivät Suomen rajojen sisällä.

Karting-uran päättymisen jälkeen teini-iässä se vanhempien matkassa reissaaminen jäi.

-90 luku

Kesällä 1993 tuli tehtyä vähän yli parikymppisenä vanhempien vaunulla kierros Suomessa. Reitille osui albumin perusteella tunnistettavasti ainakin Ruka, Kalajoki, Vaasa ja Yyteri. Reissussa oli mukana silloinen tyttöystävä (nykyinen ex-vaimo) ja molempien pikkusysterit.

Tuolloin vanhemmilla oli Solifer 6102i ja veturina toimi Toyota Landcruiser HDJ80. Mersun ja tuon välissä veturina oli ollut edellinen lankku eli Landcruiser HJ61 turboversiona.

Kesällä 1994 suuntasin ensimmäisen kerran vaunun kanssa ulkomaille. Edellisen kesän reissukomposta oli pikkusiskot vaihtuneet mukaan lähteneeseen  tuttavapariskuntaan.

Laivaliput oli ostettu välille Turku – Tukholma. Kävimme Turun keskustassa syömässä ennen satamaan menoa missä olin parkeerannut yhdistelmän kadun varteen. Parkista satamaan lähtiessä tein U-käännöksen. Muuten ois mennyt ihan hyvin mutta en ollut huomannut vaunun vieressä jalkakäytävällä ollutta kaukolämmön huohotusputkea. Vaunun perä kiersi sen verran että putki osui takapäässä ikkunan kohdalla kylkeen repien kyljen ja perän liitoksen auki… Rehellisesti sanottuna tuosta on edelleen päällä ylivarovaisuus sen suhteen missä se vaunun persaus kiertää.

Vaunulla ei tietenkään voinut enää lähteä reissuun ja laiva lähti illalla rannasta ilman meitä. Raportointi faijalle ja plan b:n suunnittelu käyntiin. Seuraavana päivänä vaunu oli turkulaisen caravanliikkeen pihassa odottamassa remonttiin pääsyä. Samasta liikkeestä järjestyi onneksi samantien alle vuokravaunu, myös Solifer, mutta pykälää pienempi.

Matkailun huippusesonki oli käynnissä joten Turusta ei saanut enää laivoihin lippuja. Saimme onneksi varauksen välille Vaasa – Uumaja eli Turusta nokka kohti Vaasaa josta laivalla Ruotsin puolelle Uumajaan. Ei ihan optimisuunta kun tavoite oli päästä Saksaan mutta kyllähän tuo Haaparannan kautta kiertämisen voitti. Tässä vaiheessa olimme pari vuorokautta alkuperäistä reissusuunnitelmaa jäljessä.

Meillä oli nimittäin ostettuna liput Hockenheimin F1 kisoihin ja koska kisajärkkärit tuskin olisivat meidän kommellusten takia siirtäneen kisapäivää niin tiedossa oli lievää reippaampia siirtymiä. Kuskeja oli tasan yksi eli allekirjoittanut. Kun olimme päässeet Uumajassa illalla laivasta ulos ajoimme klo 3 yöhön asti jolloin oli nafta loppumassa. Nukuimme huoltoaseman pihassa (olikohan tuo sellainen puskaparkki 😉 ) aamu kuuteen jolloin asema aukesi ja saimme tankin täyteen. Seuraavan kerran yövyimme Saksassa leirintäalueen porttien ulkopuolella. Tanskassa jalka ei koskenut kertaakaan maaperää kun ajoimme suoraan Helsingöristä – Rödbyyn laivalla. Kyllä tiesi ajaneensa…

Olimme katsoneet ennen reissua leirintäaluekirjasta että Saksan alueillahan on hulppeasti tilaa vaunupaikkojen lukumäärän perusteella. Eipä oltu arvattu että noista on suurin osa kausipaikkalaisten käytössä… F1 kisat eivät nekään varmaan yöpymistarvetta vähentäneet. No onneksi Hockenheimin lähellä ollut lertsa jousti ja antoi meidän yöpyä yhdenyön paikoilla koko kisojen ajan.

Hockenheimin F1 kisat eivät olleet ihan sitä mitä odotettiin. Meillä oli paikat ekassa jarrukurvissa jossa näki vain kun autot pyhkäisi ohi. Mistään screenistä ei ollut tuolloin tietoakaan ja kuulutukset oli vain Saksaksi. Niin ja Häkkinen veti ekassa mutkassa rytinällä ulos ja vei puolen tusinaa muuta kuskeja mukanaan samaan nippuun. Taisi saada silloin tuosta jonkun penaltinkin.

Hockenheimin jälkeen pääsimme takaisin suunniteltuihin siirtymiin. Reissun rasteina olivat mm. Müchen, Füssen linnoineen, Hampuri ja Kööpenhamina.

-90 luvulla vaunu oli pari talvea Messilässä talven yli kausipaikalla ja kesällä Pernajan Meriheinässä osakeyhtiömuotoisella kausipaikka-alueella. Noissa vierailut jäivät yksittöisiin kertoihin.

Tällä vuosituhannella

Vuonna 2009 teimme reilun viikon pyrähdyksen Suomessa vaimon ja silloin vajaan puolivuotta vanhan esikoisemme kanssa. Reitti kulki ainakin pisteiden Pihtipudas, Joensuu, Koli, Vaasa ja Kalajoki kautta.

Tuolloin touhu ei maistunut. Esikoinen meni aikaisin nukkumaan ja olimme vaunun vankina. Vaunussa ei saatu edes televisiota toimimaan. Vaimo totesi silloin että ei sitten ikinä enää tätä touhua ja taisin itsekin kompata.

Tuolloin vanhemmilla oli kalustona Solifer 67o Finlandia ja veturina Jeep Grand Cherokee

Kesinä 2013 ja 2014 kokeilimme perheen kanssa reissaamista teltan kanssa. Ihan mukavaa touhua sekin oli mutta viime kesän 2015 vaunureissun perusteella sitä ei ole rehellisesti sanottuna ikävä. Loppu onkin sivuilta luettavaa lähihistoriaa.

Muutamia huomioita touhua ja aktiivista karvaanari.org foorumia nyt vuoden seuranneena:

Lajissa kun lajissa näyttää olevan omat ikuisuusaiheet ja -väännöt.

Foorumeilla on näköjään samat yhteväisyydet kirjoittelun ja kirjoittajien kesken välineestä riippuen.

Itse olin nimittäin enemmän tai vähemmän aktiivinen moottoripyora.org foorumilla reilut 10 vuotta ja siitä tuo vertailu.

Liekkö sattumaa että molemmilla foorumeilla on muutama sama käyttäjätunnus, kuten itsellänikin…

13.8.2015 / MR