Eurotour 2015

 Ruotsi – Tanska – Saksa – (Ranska) – Sveitsi – Italia – Itävalta – Saksa – Ruotsi

28.6.2015 – 25.7.2015

 

Kesän reissua oli suunniteltu pitkin talvea ja kevättä perinteiseen prätkäajoilta tutuksi tulleeseen tapaan. Reissun runko ja päärastit olivat matkaan lähdettäessä selvillä mutta tarkempi reitti ja aikataulu muodostuisi paikan päällä fiiliksen mukaan.

Päärasteiksi oli valikoitunut Heidelberg, Europa-Parkin huvipuisto, Bodenseen alue, Interlakenin alue, Garda järvi ja Rügenin saari.

Nettokilometreiksi sain suunnitteluvaiheessa Viamichelin laskurilla noin 4500 km ja päivissä oli tiiveimpään mahdolliseen etenemiseen verrattuna 4 kpl ns. varapäiviä.

Kustannussyistä päädyimme ajamaan mennen tullen Ruotsin kautta. Siljalla menopaluu maksoi (kertyneet bonukset hyväksikäyttäen) 960 € sisältäen Promenade luokan hytit, aamiaiset molempiin suuntiin sekä buffetin menomatkalle. Finnlinesin jonkun laskurin mukaan suora meno-paluu Saksaan olisi maksanut luokkaa 2800 € eli ei kiitos. Ruotsin kautta ajaessa tulee toki Malmössä siltamaksu (109 €) ja laivaliput välille Rödby – Puttgarden (n. 170 €) sekä yhden yön yöpyminen. Itselle kun autoetuauton bensat eivät maksa mitään niin erotus oli selkeä suoriin yhteyksiin verrattuna eikä valinta ollut siten kovin vaikea. Lisäksi ajallinen säästö on varsin marginaalinen noiden vaihtoehtojen välillä.

Paluumatkalle oli ostettu jo etukäteen laivaliput välille Sassnitz – Trelleborg (160 €)

28.6.2015 Vantaa – Helsinki 20 km

Sunnuntaina pääsimme vihdoin matkaan. Lyhyt siirtyminen Vantaalta Siljan terminaaliin ja vankkurit Silja Serenaden sisuksiin. Muksujen kanssa laivamatka meni taas nopeasti jo perinteeksi muodostuneella kaavalla: seisova pöytä, leikkipaikat, disko + esitykset, nukkumaan, aamiainen ja kohta päästäisiinkin jo laivasta pois.

29.6.2015 Tukholma (S) – Malmö (S) 640 km

Ekan päivä optimistinen tavoite oli ajaa Tanskan puolelle. Tämä alkoi näyttää epätodennäköiseltä Jönköpingin kohdalla missä seisoimme tunnin lähes paikoillaan tietyömaan ruuhkan takia. Ja lopullinen sinetti tuli kun nuorempi muksuista valitti vatsaansa siihen malliin että pidimme puolen tunnin tauon kohta tuon ruuhkasta pääsyn jälkeen.

Matkan varrella päätimme että eka yö vietetään tutulla Malmön leirintäalueella. Peruskämppäri jossa viettää sen yhden yön mutta mikä ei houkuttele jäämään pidemmäksi aikaa.

30.6.2015 Malmö (S) – Münster (D) 640 km

Mikäli edellisen päivän tavoite olisi täyttynyt, niin toisen päivän määränpää olisi ollut Heidelberg. Nyt navi otettiin tuota kohden mutta yöpaikka valittaisiin sen mukaan missä illalla oltaisiin menossa.

Saksassa jouduin toteamaan että joko ruuhkat ovat lisääntyneet, aika kullannut muistot tai sitten prätkällä nuo ruuhkat eivät ahdistaneet niin paljon kuin vaunun kanssa… Todennäköisesti vähän kaikkea kolmea.

Matkalla matelimme useamman kerran joko tietyön tai jonkun muun syyn takia. Seiskan aikoihin majapaikan haku kännykkään ladatun ACSI:n appsin kautta ja löysimme itsemme Münsteristä puolta tuntia myöhemmin. Paikka olisikin mennyt jo kasilta kiinni joten valinta oli ajoituksellisestikin optimaalinen. Osittain saatiin kiittää Skodan navia (Columbus 8″) jossa trafi toimii ja se onnistuneesti reititti meidät uudelleen ja pääsimme kiertämään autobahnan pitkän staun.

Münsterin leirintäalue Campingplatz Münster oli todella positiivinen yllätys! Siisti ja symppis alue hyvillä palveluilla ja lisäksi vieressä oli hyvätasoinen uima-allasalue. Teimme jo sisään kirjautumisen yhteydessä päätöksen että täällä ollaankin sitten kaksi yötä.

Sekä alue että leiripaikat olivat tiukasti mitoitettuja joten moveri oli oiva apu leiriä pystytettäessä.

Leiristä kävimme tutustumassa Münsterin keskustaan ja täydentämässä edellisten vuosien tapaan vaatevarastoja C&A:n myymälässä.

Samalla yritimme tuloksetta etsiä huoltoa Dometicin ilmastointilaitteelle jonka olimme tässä vaiheessa jo varmuudella todenneet toimimattomaksi.

Visiitti Dometicin sivuilla olleeseen viralliseen huoltoliikkeeseen tuotti vain yhteystiedot toiseen huoltoliikkeeseen josta taas saimme yhteystiedot Dometicin valtakunnalliseen palvelunumeroon.

Reissun ensimmäinen ja onneksi ainoaksi jäänyt vastoinkäyminen oli nyt koettu. Lähes 40 asteen helteissä ilmastoinnille olisi todellakin ollut käyttöä. Tilapäiseksi avuksi ostimme tuulettimen.

2.7 Münster (D) – Heidelberg (D) 380 km

Heidelbergin olin bongannut reissun rastiksi DK Eyewitness matkaoopuksesta sen ollessa suunnitellun reitin varrella.

Leirintäalueissa ei ollut hirveästi tällä paikkakunnalla tarjontaa mutta ACSI:n appsi lupaili arvosteluissaan hyvää valitulle alueelle. Camping Haide osoittautui kuitenkin täydelliseksi pettymykseksi ja ensi fiiliksen perusteella päätimme että yöt tässä paikassa jää yhteen. Toinen alueen kämppäreistä oli matkan varrella ja se ei vaikuttanut yhtään sen paremmalta.

Heidelberg itse oli ihan pikku nätti paikka. Vieraile jos osuu reitin varrelle mutta ei ole itsessään matkan arvoinen. Ennakko-odotukset lupailivat vähän enemmän.

3.7.  Heidelberg (D) – Ettenheim (D) 150 km

Reissun ehkä odotetuin kohde oli Europa-Park. Arvoimme loppuun saakka leiriytymispaikkaa. Europa-Parkin oma alue oli saanut ihan hyvät arvostelut netissä ja sijainnilla huvipuiston kyljessä olisi puolensa. Alue oli kuvissa vaikuttanut hieman ”sillit suolassa” tyyppiseltä paikalta joten päädyimme kuitenkin noin 10 km päässä sijaitsevaan perinteisempään alueeseen.

Valinta oli hyvä koska Campingpark Oase oli kaikin puolin erinomainen. Tsekkauksen yhteydessä teimme varauksen kolmeksi yöksi. Tässä vaiheessa olimme oppineet että alueilla on siesta 13 – 15 välillä. Olimme nimittäin portilla juuri klo 13 jälkeen…

Tämä suunnitelma muuttui kun päätimme vielä kerran etsiä ilmastoinnille huoltoa koska muutaman kilometrin päässä oli nimittäin Dometicin virallinen huoltopiste, ilmeisesti yksi eteläisemmän Saksan suurimmista vaunuliikkeistä.

Täältäkään emme saaneet suoranaista apua mutta numeron Freiburgissa sijaitsevaan liikkeeseen. Soitto liikkeeseen tuotti tuloksen sillä saimme ajan seuraavalle tiistaille. Puhelimeen vastannut herra ei englantia puhunut mutta ruosteisella C-saksalla sain asian onneksi hoidettua.

Samalla tarvitsimme yhden lisäyön mistä aiheutui paikan vaihdos leirintäalueella… Respan tädillä oli post-it lapuilla tägätty alueen kartta minkä perusteella hän päätteli että yksi yö lisää tarkoittaa ruudun vaihtoa kahdella. Paikan vaihto meni jo rutiinilla vartissa. Ja vaunu siirtyi moverilla paikasta a paikkaan b. Vaihdos itsessään oli kyllä täysin turha koska tuohon ekaan ruutuumme ei meidän aikana kukaan ikinä ilmestynyt.

Lertsalla näimme reissumme ökyimmän yhdistelmän. Pienen linja-auton kokoinen asuntoauto jonka perässä traileri. Trailerin päällä Toyota iQ eikä se perinteinen Smart. Trailerissa tietenkin moveri 😉

Ensimmäinen päivä meni alueen vesipuistoa hyödyntäessä ja aurinkoa ottaessa.

Illalla kävimme tutustumassa Freiburgin keskustaan.

Koska reissulla on ollut aina tapana bongata joku linna, niin tämä otettiin toisen päivän ohjelmistoon. Alun perin olin katsonut vaihtoehtoa Schwarzwaldin alueelta mutta päädyimme kuitenkin visitoimaan Ranskan puolella lähempänä olevaan linnaan chateau du Haut-Königsbourgiin mikä oli google arvosteluissa saanut erinomaisen palautteen.

Linna olikin yksi parhaista missä on tullut oman turistiuran aikana käytyä, varauksettomat suosittelut!

Puolipäiväretken jälkeen edelleen jatkuneessa helteessä uima-altaalle oli taas käyttöä.

Ilmastoinnin huoltoajan aiheuttaman ohjelmamuutoksen johdosta Europaparkin visiitti siirrettiin maanantaille mistä oli se etu että porukkaa oli varmasti viikonloppua vähemmän ja toisaalta maanantaina keli oli viileämpi, edellisten päivien + 36 sijasta ei ollut enää kuin + 30…

Europapark vetää vertoja Pariisin Eurodisneylle. Laitteissa ehkä jopa pesee sen. Uskomattoman laaja ja hienoa alue.

Hintataso on Linnanmäen kanssa euron tarkkuudella samaa luokkaa. Maksat sisäänpääsystä minkä jälkeen ei ole enää mitään rannekepelleilyä. Ja myös täällä meidän alle 120 cm pitkät kakarat pääsivät huimiin laitteisiin. Hinta-laatusuhde aivan toista luokkaa kuin kotimaisissa lintseissä tai särkänniemissä. Liput hyödynnettiin koko aukioloajan osalta ja lystiä olisi voinut jatkaa hyvin seuraavanakin päivänä. Kaikkia laitteita ei ehditty testaamaan vaikka jonotusajat olivat erittäin maltillisen. Suosituimpaan laitteeseen eli Silverstariin taisin jonottaa 20 minuuttia.

7.7 Ettenheim (D) – Konstanz-Dingelsdorf (D) 170 km

Aamun ohjelmassa oli visiitti Freiburgiin Dometicin huoltoon.  Aika oli varattuna kello 11:00 ja olimme paikan päällä hyvissä ajoin. Kokeneen ja asiallisen oloinen asentaja teki nopeasti diagnoosin että kylmäaineet on karannut ja sanoi että tulkaa takaisin parin tunnin päästä.

Hyödynsimme ajan lounastamalla mäkkärissä ja shoppailemassa viereisessä Ikeassa josta löysimme mm. vaunun henkarikaappiin tankoon kiinnitettävän hyllyjärjestelmän. Takaisin tullessa kondenssivesi lirisi vaunun kattoa pitkin ja sisällä oli ihanan viileää 🙂

Bodenseen rannoilla on leirintäalueissa valinnan varaa ja taas ASCI:n appsia, facebookin ja googlen arvostelujen kautta valintaa tekemään. Koska tarkoitus oli käydä Euroopan suurimmalla vesiputouksella päiväretkenä valitsimme järven eteläpuolella olevan alueen.

Campingplatz Klauserhorn oli jollain lailla eko-orientoitunut alue koska mm. autoilla ei saanut ajaa kuin vaunua vietäessä ja haettaessa. Muutoin alueella oli liikuttava jalkaisin. Tämä ei itse aisassa haitannut meitä lainkaan koska respan vieressä oli rivi perässä vedettäviä kärryjä joilla sai vietyä ostokset vaunulle erilliseltä parkkipaikalta jonne auto tuli siis jättää. Suurin rajoite tästä oli matkailuautoille joille oli oma alueensa heti parkkipaikan vieressä.

Kiva alue kokonaisuutena jolla vietti mielellään pari yötä.

Tältä alueelta teimme taas puolipäiväretken käyden Sveitsin puolella Euroopan suurimalla vesiputouksella  Schaffhausenilla alias Rhine Fallsilla.

Matkan varrella vierailimme pikku kylissä

sekä Konstanzin kaupungissa mikä onkin jo taas Saksan puolella.

9.7. Konstanz-Dingelsdorf (D) – Brienz (CH) 180 km

Sveitsi oli tehnyt allekirjoittaneeseen kauneudellaan vaikutuksen kesän 2004 reissulla.

Olin jo kotona suunnitellut että majoitumme jonnekin Interlakenin tietämille ja pääkohde on Jungfraujoch.

Leirintäalueen valinta jo tutuksi käyneitä välineitä käyttäen ja vaunun vetämisen minimoimiseksi päädyimme jäämään Brienziin Aareggin leirintäalueelle josta käsin tekisimme päiväretket.

Alppiteitä on tullut aikanaan ajettua mopolla useamman passin verran mutta pakko tunnustaa että vaunu perässä homma on ”hieman” erilaista. Olin karavaanarit.orgissa kysellyt kokemuksia passien ylityksestä vaunu perässä. Ajatuksena siis että kai se on mahdollista…

Jos olin ennen tämän päivän ajelua kiittänyt useaan kertaan päätymistämme kapeampaan 540:een vaunuumme niin päivän päätteeksi totesin että passeja ei yhdistelmällä todellakaan ylitetä.

Saksan puolella alkupäästä pääsimme tietyömaan takia kiertotielle rekan perään. Hyvää se, ettei tarvinnut tuntea painetta tulppana olemisesta. Huonoa taas se, että rekka pääsi kapeassa koko ajan nousevassa rännissä max 40 kmh vauhtia mikä tarkoitti Skodassa 1 ja 2 vaihteella ajamista. Vaikkemme olleet korkeimmillakaan kuin reilussa kilsassa niin ensimmäisen kerran Skodassa lämmöt nousi perus 90 asteesta 100 asteeseen.

Itäpuolelta Brienziin tultaessa taas loppu pätkä on kapeaa syheröä ja viimeiset noin 15 km tullaan koko ajan alaspäin. Loppupäässä näin peileistä Hobbyn jarruista nousevan jo kirjaimellisesti savua ja alhaalla katku oli melkoinen…

Aareggin leirintäalue oli superlatiivien paikka!

Uskomattoman hienot kylpylätasoiset saniteettitilat, kaikella tapaa siisti alue ja käsittämättömän hienot maisemat, erinomaiset palvelut ja kaiken kruununa upea paikkaa pitävä pariskunta!

Isäntä avasi paikan kesken siestan kun näki meidän odottavan paikan päälle pääsyä. Tsekkauksen yhteydessä muksuille tikkarit ja meille kosteuspyyhkeet. Alueella oloaikana isäntä tuntui olevan joka paikassa hommissa ja jaksoi aina iloisesti tervehtiä. Lähtiessä muksuille ja emännälle läksiäislahja ja kätellen hyvän matkan toivotukset ja tervetuloa uudelleen. Ja kaikki tuo oli aitoa eikä mitään ulkoa opeteltua. Asiaa ei varmasti haitannut että isäntäpariskunta oli ollut Suomessa talvilomalla tammikuussa.

Jungfraujochin käynti päätettiin tehdä heti saapumista seuraavana päivänä joka oli perjantai. Tuolloin turisteja ei olisi ehkä niin paljon liikenteessä kuin viikonloppuna ja toisaalta sääennuste lupasi täysin pilvetöntä taivasta. Pilvisellä säällä tuonne ei ole mitään järkeä mennä.

Interlakenissa lippujen ostaminen oli hakusessa mutta hulluntuurilla autoparkkiin ja kadun toisella puolella olikin turisti-info ja varsinainen lipunmyynti kulman takana. Lippupisteen suosituksen mukaan liput huipulle välietapilta jonne piti ajaa jonkin matkaa autolla.

Junamatka ei ole järjettömän pitkä mutta kaikkine välipysähdyksineen ottaa aikaa eikä tuon itse junankaan etenemisnopeus ole mitään luotijunan luokkaa.

Ylhäällä olevat varoitukset ohuesta ilmasta kannattaa ottaa todesta. Paikka on omasta mielestäni sarjassa ”kannattaa käydä kerran elämässä”. Siitäkin huolimatta että liput ovat todella kalliit: aikuiset vajaa 180 €/henki, 6-vuotias 25 € ja nuorimmainen pääsi ilmaiseksi. Ja jos et halua maksaa kalliisti ruuasta ylhäällä niin ota eväät mukaan. Reissu ottaa reilun puoli päivää aikaa ja huipulla oli ainakin lapsiperheen syötävä…

Matkalla ja ylhäällä näkyvät palkitsevat vaivan ja rahansa voi laittaa varmasti turhempaankin.

Toisena päivänä vierailimme leirintäalueelta kivenheiton päässä sijainneella Ballenbergin ulkoilmamuseossa. Erittäin monimuotoinen, laaja ja lapsiystävällinen näyttely. Tutustumiseen kannattaa varata koko päivä ja hyvät kengät.

Kolmantena päivänä teimme puolipäiväretkenä kolmen passin ajolenkin: Sustenpass 2244m, Furkapass 2431m ja Grimselpass 2164m.

Hieno sää ja viikonloppu eli kalustoa oli paljon liikenteessä laidasta laitaan.

Vaunuja taisimme nähdä passien varrella muutaman. Jos haluaa laittaa kalustonsa koville ja elämäänsä jännitystä niin täällä se onnistuu. Näillä passeilla se ei ole kiellettyä mutta ei suositella…

 13.7. Brienz (CH) – Lazise / Garda (I) 380 km

Alku vaiheessa reissua suunniteltaessa mielessä oli Como järvi Gardan sijaan.

Gardalla on tullut käytyä muutama kerta aiemmilla reissuilla, tosin aina pohjoispäässä Limone Sul Gardalla. Como on varmasti hieno ja erilainen paikka kuin Garda mutta jossain vaiheessa päädyimme Gardaan lapsiperheelle paremmin soveltuvana. Garda on tullut aikanaan ajettua prätkällä ympäri joten eteläpään huvitukset ja luonne oli jäänyt niiltä ajoin mieleen.

Matkalla Gardalle ajoimme Gotthardin tunnelin kautta mikä 16,9 km pituudellaan on maailman 3. pisin maantietunneli. Ennen tunnelia oli taas stauta tietöiden takia eikä tilannetta helpottanut että hollantilaisen karavaanarin Peugeot oli sylkenyt nesteet ulos ja yhdistelmä tukki yhden kaistoista. Onni onnettomuudessa ettei tapahtunut tunnelissa jolloin härdelli olisi ollut ihan toista luokkaa. Tunnelissa kun menee vain yksi kaista molempiin suuntiin…

Gardan lertsa Piani di Clodia  oli oikeastaan ainoa kotona jo ennakkoon ”päätetty” leirintäalue. Soitimme Sveitsistä ennen lähtöä miten on tilaa koska kiihkein high season oli juuri alkanut. Varausta ei pystynyt puhelimessa tekemään mutta vapaita paikkoja oli kuulemma vielä saatavissa etenkin jos saapuminen ei mene myöhäiseen iltaan.

Alue on käsittämättömän laaja (1000 paikkaa?) ja palvelut ovat sitä luokkaa ettei sieltä halutessaan tarvitse poistua mihinkään. Ranta kaikkine vuokrausmahdollisuuksineen, kaksi todella suurta ja hyvätasoista allasaluetta, ravintoloita joka lähtöön, kauppoja basaarista erikoisliikkeisiin, kuntosali, ryhmäliikuntaa, joka illalle lapsille disko ja esitykset, lääkäripalvelut etc. Täältä ei puutu mitään, ellet halua rauhaa ja yksityisyyttä… Tosin meno hiljeni yön lähestyessä. Varsinainen hiljaisuus alkoi vasta klo 24:00.

Toiminta on erittäin organisoitua ja palvelu hyvää, joskin Sveitsin alueeseen verrattuna opeteltua, ei aitoa ja sisäsyntyistä. Alueelle saapuessamme meidän ohjattiin respan viereiseen parkkiin (jonotusjärjestys), golfauton kyytiin paikkaa valitsemaan, toinen puolisko jää varaamaan valitun paikan ja toinen lähti hoitamaan respaan kirjalliset muodollisuudet. Meidän aikana alue ei ollut täynnä vaikkakin lähelle sitä. Joka paikassa riitti kuitenkin kapasiteettia ja tilaa.

Vanhemmille kolme täyttä päivää paikan hurlumheitä oli vähintään riittävästi. Paikka jäi lapsien ehdottomaksi ykkössuosikiksi ja taisin hätäpäissäni luvata että ensi vuonna voidaan olla kokonainen viikko täällä. Viikko on minimiaika (itse asiassa yleinen kaikilla alueilla Euroopassa) mille voi tehdä etukäteisvarauksen ja kerran alueella käyneenä osaa valita vaunulle paikan täysin optimaalisesti.

Gardalla laitoimme ensimmäisen kerran teltan pystyyn vaikka koko ajaksi oli luvassa kuumaa poutaa. Varsinaisesta leiripaikasta ei näköjään ollut tallentunut yhtään kuvaa.

17.7. Lazise (I) – Natters (A) 275 km

Seuraava siirtymä ja uusi maa eli Itävalta. Suunta otettiin kohti Nattererseetä. Paikka jossa olin itse ollut yhden yön vuoden 2004 reissulla. Tuolta reissulta oli jäänyt mieleen että alue oli hyvätasoinen ja lapsiystävällinen oheistoimintoineen.

Itävallan rajalla huoltoaselmalta 10 päivän Vignette tuulilasiin (n. 8 €) ja koska reitti kulki Brennerin kautta niin lisämaksua tuli vielä 9 € verran. Edullista kun vertaa Sveitsin motarimaksuihin 2×40 € (vaunuun omansa…)  jotka oli tullut jo hommattua Suomesta Autoliitosta. Toisaalta nämä tarrat voittaa Italian lippu- ja kolehtipisteiden härdellit mennen tullen. Ja paloi noihin Italian motarimaksuihinkin noin 30 €.

Brennerin pätkähän on motaria mutta parhaimmillaan reilun kilsan korkeudella. Rekat on näissä maisemissa kohtuu tiukoilla ja oikealla kaistalla ei ihan niiden tahtia viitsinyt madella. Ohituksissa Skodalle sai antaa happea jolloin kalusto kyllä liikkui reippaasti mutta moottorin lämpö nousi ohituksissa 110 asteeseen. Näissä korkeuksissa ei voi ihan surutta kalustoa rääkätä etenkin ulkolämpötila hipoi 30 asteen luokkaa.

Natterer Seehen ajaessa kannattaa seurata kämppärin viittoja, ei navia. Navi voi ajattaa pikkuteiden kautta totaaliseen umpikujaan. Joskin varsinainen reittikin on ahtaimillaan todella kapea ränni jossa ei mahdu kaksi vaunua ohittamaan toistansa. Itse olin noteerannut varoitukset netistä ja vaunun kanssa löysimme oikeata tietä perille. Kauppareissulla eksyimme veturilla tuohon umpikujaan ja ymmärsin varoitusten merkityksen.

Alue on hyvätasoinen muttei loistava.

Tällä alueella koimme myös toisen reissumme sateista mikä kesti 3 tuntia. Lisäksi tuuli oli jo sen verran kovaa, että otimme monen muun tavoin katoksemme rajuilman ajaksi pois.

Alun perin ajatus oli käydä Innsbruckissa mutta päädyimme käymään vain ruokaostoksilla. Muksut halusivat uimaan ja itse olin jo kaupungin katsastanut aiemmalla reissulla.

19.7 Natters (A) – Falkensee (D) 789 km

Jossain vaiheessa mietimme, että lähdemme ajamaan pohjoista kohti jo lauantaina mutta pitäydyimme alkuperäisessä suunnitelmassa ja lähdimme matkaan vasta sunnuntaina. Tarkoituksena oli ajaa niin pitkään kuin mahdollista jotta seuraavan päivän siirtymä jäisi lyhyemmäksi.

Sunnuntaissa on se hyvä puoli, että yli 7,5 tn raskas kalusto ei ole autobahnalla liikenteessä joten ruuhkaa oli astetta vähemmän. Lisäksi itäpuolen bahnoilla ja pohjoiseen päin mentäessä ruuhkat ovat muutenkin hieman maltillisempia.

Päiväetapista tuli reissun pisin ja loppujen lopuksi löysimme yhden harhailun kautta itsemme Falkenseestä. Harhailu tuli siitä, että en uskonut Skodan navin ”reitillä on lauttayhteys” kun olin valinnut yöpymispaikan. Oli joo. Pellingin lossin pienoismalli johon en uskaltanut yhdistelmäämme ajaa. Lossin kantavuus ja pituus olisi varmasti riittänyt mutta kalusto olisi jäänyt jostain kohdasta mahastaan kiinni tulokulman ollessa sen verran suuri. Lopputuloksena 20 km juuri ajettua kuoppaisinta asfalttitietä ikinä takaisin bahnalle uusi alue hakuun.

Campingplatz Zeestow oli vaatimaton alue mutta kelpasi pakolliseen yöpymiseen. Allekirjoittaneella meni hetken aikaa tajuta että paikkoja esitellyt isäntä (”tämä vai tämä paikka?”) haluaa tosiaan tietää tarkan ruudun minkä valitsemme. Paikka oli ainoa missä sähkö veloitettiin kulutuksen mukaan ja valitun paikan töpseli oli siten oleellinen tieto.

20.7. Falkensee (D) – Ummanz (D) 280 km

Rügenin saari oli ennakkosuunnitelmissa itsessään vaikuttanut mielenkiintoiselta ja sitä kautta paluureitille oli ostettu ennakkon lauttayhteys välille Sassnitz – Trelleborg jolloin pystyimme minimoimaan ajettavia kilometrejä.

Leirintäalueen valinta saarelta oli normaalia hankalampaa koska tarjontaa oli kohtuu paljon ja toisaalta oikein mikään alue ei erottautunut ”hakukoneilla” toistaan paremmaksi.

Valinta osui tällä kertaa Ostseecamp Suhrendorfiin. Matka perille oli taas sarjassa mielenkiintoinen seikkailu. Kapea tie muuttui entistä kapeammaksi ja 4 km ennen maalia navi käski kääntymään vasemmalle=> tie suljettu tietyömaan takia. Uskolla eteenpäin ja löysimme vaihtoehtoisen reitin jonka varrella bussi vastaan… Kalusto jo asfaltilta pientareen puolelle ja pelit sivuun jotta pääsimme ohittamaan toisemme.

Lopputulos oli kuitenkin loistava, erinomainen alue hyvillä palveluilla ja aktiviteeteillä lapsille. Ja erittäin väljä mitoitus ja isot leiriruudut. Täällä oli hyvä viettää viimeiset kolme yötä ennen siirtymistä Ruotsiin.

Toinen kerta reissulla kun laitoimme teltan pystyyn. Täällä satoikin sitten sen toisen kerran neljän viikon aikana, tunnin.

Yritimme etsiä matkaoopuksen perusteella saarelta nähtävää mutta eka tähdellä merkattu tärppi oli mitään sanomaton hohhoijaa joten lapsien mielestä oli parempi vaihtoehto käydä jätskillä ja kaupassa ja sen jälkeen palata lertsalle leikkimään. Ja ehkä tässä vaiheessa alkoi pientä orastavaa turnausväsymystä olla itselläkin eikä keskikertaiset nähtävyydet saati siitä huonommat enää napannut.

23.7 Ummanz (D) – Värnamo (S) 420 km

Aamulla leiripakettiin ja hyvissä ajoin satamaan. Sataman viinakaupan hintataso oli sellainen että se sai jopa meidät houkuttelemaan ostoksiin. Levy olutta oli n. 8 €, viinitonkka 7 € ja muutkin juomat noin 50 % Alkon hintatasosta. Ruotsalaiset näyttivät ostavan vuoden annoksensa kerralla…

Lauttamatka kesti 4h 15 min ja lyhyen välin yhteysaluksena laivan taso ja siisteys oli korkeintaan välttävä.

Ruotsin puolella oli jo vähän todellisen pakonkin sanelemaa ajaa mahdollisimman pitkälle että perjantaiksi jäisi edes vähän pelivaraa. Trelleborgista suunta otettiin kohti Värnamoa. Soitimme Värnamo Campingiin  ja saimme tehtyä puhelimessa varauksen. Leiriä päästiin pystyttämään puoli yhdeksältä illalla täpötäydelle alueelle eli varaus oli ollut välttämätön.

Alue oli sarjassa ihan jees / kelpaa yhdeksi yöksi. Ei tullut otettua leiristä edes kuvaa…

24.7. Värnamo (S) – Tukholma (S) 400 km

Perjantaille jäi ajettavaa vielä 400 km joten aikataulu kesti lounastamisen matkan varrella muttei mitään ennalta arvaamatonta härdelliä. Loppupeleissä olimme satamassa noin tuntia ennen tavoiteaikaa.

Reissu olikin taputeltu paluuristeilyä vaille valmiiksi. Aluksena tällä kertaa Symphony ja show oli mallia Harri Hylje.

 25.7. Helsinki – Vantaa (20 km)

Kiva on olla reissussa mutta kiva se on tulla kotiakin.

Paljon nähtiin ja koettiin mutta onneksi ei yhtään pettymystä. Reissun ainoa harmi oli ekan viikon toimimaton ilmastointilaite mikä sekin saatiin kuntoon. Laite tullaan kyllä käyttämään vielä tarkastuksessa koska ihan täyttä varmuutta toimiiko se täydellisesti ei ole.

Kelit olivat käsittämättömän hienot! Laskimme, että koko 4 viikon aikana kun olimme valveilla, satoi 4 tuntia.

Ensimmäinen reissu vaunulla onnistui siis hienosti. Aiemmasta kokemuksesta muilla välineillä oli hyötyä mutta yhdistelmällä ajaen asioita katsoi monella tavalla kuitenkin eri vinkkelistä ja aivan eri silmin.

Ja vaikka tuota reissaamista voi tehdä onnistuneesti kaikin välinein, niin vaunu toi kuitenkin paljon luksusta edellisten kesien telttailuun verrattuna.

Kaluston ja varusteiden osalta infoa löytyy näiltä sivuilta erillisestä osiosta jos se kiinnostaa. Noissa olen ottanut kantaa mitä opittiin ensi kertaa varten.

Ennen reissua olin ajatellut pitää reissupäiväkirjaa ja kirjata ylös kustannuksia. En pitänyt. Minulla ei ole ollut koskaan reissulle budjettia vaan on menty periaatteella se menee mitä menee. Laivalippujen hinnat selviää tekstin seasta. Leirintäalueiden hinnat vaihtelivat luokassa +20 €/yö – 80 €/yö. Pääosa oli välillä 30-40 €/yö. Sveitsi ja Itävalta luokkaa 60€/yö ja Garda kallein eli 80 €/yö. Osassa suihkusta sai maksaa jonkun killingin ja osassa se kuului hintaan.

Kaikkine ajoineen kilometrejä kertyi 5780 km ja bensaa paloi 649 litraa. Bensan keskihinta oli luokkaa 1,5 €/l.

Saksa on selvästi Suomea halvempi ja Sveitsi taas kalliimpi muiden ollessa suurinpiirtein samaa tasoa kuin Suomi. Omilla tekemisillään ja valinnoillaan kustannuksiin voi luonnollisesti vaikuttaa jonkin verran.

Saksan on hieno ja edullinen maa matkailla ja sieltä löytyy paljon nähtävää. Itäpuolella on jonkin verran edullisempaa kuin lännessä. Ainoa asia mikä ihmetyttää on se, etteivät ne vieläkään ole oppineet korttien käyttöä.

Sveitsi oli meidän aikuisten suosikki ja sinne tulemme menemään vielä uudestaan. Kaikki toimii ja on siistiä. Kalleus on ainoa asia mikä rajoittaa visiitin pituutta tuohon maahan.

Italia on aina Italia vaikka Garda nyt ei oikeaa kuvaa annakkaan.

Itävallasta jäi tällä vierailulla vähän laimea maku mutta aiempien vierailujen perusteella sitäkään ei voi moittia.

Ensi vuodeksi sitten uudet suunnittelmat ja uudet rastit 🙂

Tämä kausi on meidän osalta melko varmasti paketissa. Kalustolle täydellinen pesu, puunaus ja huolto sekä lämpimän talvipaikan etsintä. Elokuussa jatkuu piharemontti ja liikenevä vapaa-aika käytetään mökillä alla olevissa maisemissa.

28.7.2015 MR