Eurotour 2007

Eurooppa 6.7 – 30.7

Edellisiin reissuihin suurin muutos oli se että matkaa tehtiin ensikertalaisena mukana olleen nykyisen vaimoni Tuulan kanssa. Tästä syystä osa reissun kohteista oli itselle jo aikaisemmin käytyjä mutta niitä kaikkia kiinnostavia kuten Pariisi.

6.7 Helsinki – Travemünde

Ajamisen minimoimiseksi laivareitiksi valittiin mennen tullen Helsinki – Travemünde ja laivayhtiöksi Finnlines.

7.7 Travemünde – Neu Wulmstorf (130 km)

Laiva saapui vasta illalla Saksaan. Illasta ei viitsitty lähteä repimään kovin pitkää pätkää mutta Hampurin alapuolelle kuitenkin. Majoituksen olin varannut etukäteen tutusta ja turvallisesta Landhaus Mienenbüttelistä.

8.7. Neu Wulmstorf – Pariisi (868 km)

Neu Wulmstorfista lähdettiin aamulla ajamaan periaatteella ”ajetaan niin kauan kuin intoa riittää”. Päämääränä oli Pariisi jonne oli reilusti matkaa. Ottaen huomioon, että paremmalla puoliskolla ei mopon kyydissä istumisesta ollut juurikaan kokemusta. Loppujen lopuksi ajoimme kuin ajoimmekin Pariisiin asti. Viimeiset sata kilometriä alkoivat jo kokeilla toisen osapuolen huumoria. Persaus oli puuduksissa ja loppumatkan vielä satoi…

Pariisissa majoituspaikaksi oli valittu jo aiemmin testattu ja hyväksi havaittu leirintäalue Camping Paris Bois de Boulogne. Sateessa teltan pystytys tuntui tympeältä vaihtoehdolta. Koska alueella oli mökki vapaana otimme sen. Mökkiä ei ollut saatavissa kuitenkaan koko ajalle jonka olimme suunnitelleet olevamme Pariisissa, joten pääsimme pystyttämään myöhemmin teltan tällekin leirintäalueelle.

Pariisille oli varattu kolme kokonaista päivää. Osan Pariisin nähtävyyksistä olin itse nähnyt kesän 2004 reissulla mutta käyhän noissa mielellään uudelleenkin. Ekana päivänä satoi ja jopa ukkosti kunnolla. Eiffeliin oli tälläkin kelillä kunnon jonot ja jossain vaiheessa hissit taisi olla pois käytössä ja pääsimme kapuamaan portaita pitkin. Hyvää siedätystä Tuulalle jolla on korkeanpaikan kammo 😉

Toinen vakiokohde oli sitten Notre Dame.

Jotta allekirjoittanutkin näkisi Pariisissa jotain uutta,  suuntasimme toisena päivänä Versaillesiin. Sateesta huolimatta tai sen vuoksi pääsimme täälläkin jonottamaan. Jonotus palkittiin sillä palatsi on vaikuttava kokonaisuus. Alueeseen tutustumiseen kannattaa varata päivä. Ja hyvät kengät…

Viimeisenä päivänä matka kävi kohti Disneylandia. Aloitus tietenkin siitä huimimmasta laitteesta…

12.7 Pariisi – Bourg St Maurice (680 km)

Pariisista mustarastaan keula suunnattiin kohti Ranskan Alppeja. Tarkoituksena oli korjata sivistyksessä oleva aukko eli Route Napoleon oli vielä ajamatta. Ihan koko reittiä päästä päähän ei ollut meininki ajaa mutta iso osa kuitenkin. Päivä oli siirtymää pelipaikoille ja yöksi jäätiin Bourg St Mauriceen lertsalle .

13.7  Bourg St Maurice – Barcelonette (306 km)

Seuraavana päivänä pääsimme jo kunnon mutkateiden makuun. Reitillä ajettiin Col de l’Iseran (2 770 m), Col du Galibier (2 645 m) ja Col de l’Izoard (2 360 m). Verrattuna Itävallan, Italian ja Sveitsin passeihin reitillä oli mielestäni vähemmän porukkaa liikenteessä. Joku fillarikilpailu oli rinteille tulossa koska väki oli varannut reitinvarrelta katsomopaikkoja. Onneksi ei osuttu kisapäivälle…

Kun päivän ajelut oli saatu päätökseen olimme Barcelonnettessa pienellä mutta sympaattisella vanhemman rouvashenkilön pitämällä lertsalla, Camping du Peyralla.

14.7 Barcelonnette – Castellane (182 km)

Route Napoleonin ajaminen jatkui seuraavana päivänä. Vuorossa Col du Vars (2 111 m) ja huipentumana korkein huippu Euroopassa johon katumopolla pääsee asfaltoitua tietä pitkin eli Col de Bonette (2 802 m).

Seuraava majapaikka oli Castellanessa ja tällä kertaa otimme hotellimajoituksen vaikka keli oli hyvä.  Hotelli Nouvel Hotel du Commerce oli silloin menossa remonttiin ja mitä luultavammin on nykyään uudistunut noista päivistä.

Castellanesta käsin kävimme ajelemassa Verdonilla lenkin kevyemmissä tamineissa. Verdon on 25 km pitkä ja suurimmillaan 700 m syvä kanjoni jota pidetään Europan kauneimpana. Vettä näin kuivaan kesäaikaan virtasi vähän mutta se vähä oli sitä turkoosin väristä.

16.7 Castellane – Aiguines (63 km)

Castellanesta siirryimme kiven heiton päähän Aigunesiin Camping le Val de l’Arren leirintäalueelle eli palasimme telttamajoitukseen.

Itse olin vieraillut Gorges du Verdonin alueella jo ekalla reissulla kesällä 2002. Tuolloin ei ollut aikaa tutustua paikkaan tarkemmin mutta jo silloin jäi mieleen ajatus että tänne on palattava uudelleen. Alue on käsittämättömän hieno ja jos Toscana on ykkönen niin Provence tulee heti perässä hyvänä kakkosena. Lertsalta kävimme tutustumassa Moustiers-Sainte-Marien kylään.

Edellisellä reissulla olin harmitellut että emme päässeet kanjoniin melomaan ja tuo saatiin nyt tälle reissulla korjattua.

17.7 Aiguines – Aix-en-Provence (114 km)

Lyhyt loikka Aix-en-Provenceen joka oli Tuulan toiveena reissulle, kaverinsa kun oli asunut täällä jonkun aikaa. Teltta pystyyn ja kylille tutustumaan. Lertsa oli Camping Chantecler jolla oli rutikuivaa ja kaskaiden sirkutus kävi hermoille…

Aix-en-Provence on pieni paikka eikä tuolla ollut kovinkaan paljon nähtävää. Iltapäiväajeluna kävimmekin rannikolla Cassis nimisessä paikassa.

Bläkkärin takarengas osoitti kaljuuntumisen merkkejä. Kuluminen oli ollut yllättävän nopeaa, tosin alla oli aika pehmeä seos. Kiitos nykyaikaiselle tekniikalle, ongelma oli helposti ratkaistu. Kännykässä googleen hakusanaksi ranskaksi ”rengas” ja lähimmän rengasliikkeen osoite tomppaan ja renkaanvaihtoon.

19.7 Aix-en-Provence – Torre del Lago (532 km)

Ja sitten kohti Italiaa. Matkalla ajoimme Monacon kautta mutta tuolta ei näköjään tallentunut yhtään julkaisukelpoista kuvaa. Torre del Lago sijaitsee rannikolla ja lähellä Pisaa. Muistiinpanot ovat sen verran harvat ja johtolangat vajavaiset joten suurella varauksella kämppärimme oli tämä.

Alueelta jäi kuitenkin mieleen alla oleva eksoottinen yhdistelmä joka koostui kattotelineillä olleesta yöpymisteltasta, tiipii-teltasta jossa herra suoritti pukeutumistoimet sekä pökötin takakontissa olleesta keittiövirityksestä.

Alueella oli avotulen kielto mitä ei tarvinnut rutikuivassa maastossa ihmetellä. Itse koin ettei tuo tarkoittanut trangiaa ja rohkenin käristellä sillä kaupasta ostetut grillikyljet. Tuosta johtuen (?) kokkaussessioni aikana lertsan henkilökunta alkoi tarkistella palosammuttimia ja kaiuttimista tuli joku hämärä kuulutus tulen käyttöön liittyen…

Itse Pisaan. Pisan kylä oli jotenkin nuhruisenoloinen paikka. Tornilla ja sen läheisyydessä oli riittävästi turisteja aina jenkkejä myöten. Pisan torni ei esittelyjä kaivanne. Tornin lisäksi alueella on Duomo di Pisa ja Battistero. Tuolla saimme jonkun ryhmän laulutaitoisen oppaan ansiosta kuulla paikan akustiikan erinomaisen toimivuuden.

Rannalla kun oltiin niin piti hyödyntää auringonotto- ja uintimahdollisuus.

21.7  Torre del Lago – Radda in Chianti (155 km)

Pisasta matka jatkui Toscanan postikorttimaisemiin. Seuraavaksi yöpymispaikaksi valikoitui Radda. Raddassa päätimme yöpyä jossain muualla kuin teltassa. Majapaikka oli ”huone vapaana” tyylinen. Huonetta vuokrasi ”Raddan mummo”. Vanhempi rouvashenkilö ei puhunut sanaakaan muuta kieltä kuin italiaa. Ja lisäksi kärsi mitä ilmeisemmin muistinmenetyksestä koska joka kerta ”respassa” tavatessamme tunnuimme olevan uusia tuttavuuksia. Paikka jäi mieleen siitäkin syystä, että rouvan poika soitti musiikkia kovalla volyymillä myöhään yöhön.

Illan ruokapaikka valittiin mukana olleen top-10 matkaoppaan perusteella joka aiemminkin oli osoittautunut erinomaiseksi suosittelijaksi. Suuntasimme kohti ravintolaa nimeltään la Cantinetta di Rignana.  Kun navin mukaan piti olla jo ihan huulilla kohdetta niin alkoi usko loppua. Viimeiset kilometrit ajoimme kuoppaista hiekkatietä ja perillä saavuimme paikkaan joka vaikutti enemmän maatalon takapihalta kuin jonkun ravintolan parkkikselta. No kun tänne asti oltiin tultu niin rohkeasti jalkauduimme taloille josta löytyi kuin löytyikin ravintola. Olimme niin ajoissa liikenteessä ettei paikka ollut vielä auki. Onneksi tuli kysyttyä voimmeko tehdä pöytävarauksen koska illalla paikka oli täynnä italialaisen hääseurueen ansiosta.

Illalla aterian jälkeen emme voineet kuin todeta että aivan helmi paikka ja käsittämättömän hyvää ruokaa ja viiniä. Raddaan ajelimme pimeässä ja alkumatkan yritin roikkua paikallisen skootterikuski peesissä joka näytti jarrupaikat mutkaisella tiellä.

Raddasta käsin kävimme ajelemassa pitkin Toscanaa aina Sienaan asti. Siena on kokoluokaltaan jo isompi kaupunki. Jäi vähän sama fiilis kuin aikaan Firenzen läpi ajaessa että nuo pienemmät kävellen kierrettävät pikkukylät ovat enemmän mun juttu kuin isommat kaupungit. Vaikka noista enemmän turistinähtävyyksiä löytyykin.

Toinen visiitti Toscanaan alkoi olla päätöksessä. Mutta ei varmasti viimeinen…

23.7 Radda in Chianti – Limone sul Garda (373 km)

Oli aika suunnata taas kohti pohjoista. Tiedossa isoa tietä ja reipasta etenemistä. Déjà-vuta ja oltiin Limone sul Gardassa samalla lertsalla kuin joskus aiemminkin. Päivä Gardan rantaa ja kylmää järvivettä. Kävimme kiertämässä päiväajeluna järven ja toteamassa että eteläpäästä löytyi kattava valikoima vesi- ja huvipuistoja. Tutustuminen jäi tällä kertaa väliin mutta ehkä joskus tulevaisuudessa.

25.7 Limone sul Garda – Prutz (322 km)

Gardan jälkeen Alppien ylitys samalla siirtymää tehden: Passo del Tonale (1 884 m), Passo del Gavia (2 652 m) ja Stelvio (2 758 m). Kaksi ensimmäistä oli uusia tuttavuuksia ja noista Gavia jäi mieleen kapeimpana ränninä mitä on tullut ajettua. Stelviolla oli tullut käytyä aiemminkin.

Ihan tiukan ajopäivän jälkeen maa oli vaihtunut Itävaltaan ja paikkakuntana nyt Prutz. Teltta pykälään lertsalle ja toteamaan että mitkään kaupathan ei ole auki. Onneksi kylällä oli sentään joku ruokapaikka auki jossa sai tyydytettyä nälän ja janon.

26.7 Prutz – Schwangau (109 km)

Tuula oli halunnut että käymme paluumatkalla linnoilla. Itse olin jo aiemmin kertaalleen käynyt noissa molemmissa: Neuschwansteinissa ja Hohenschwangaussa. Vierailimme noista siinä kuuluisimmassa eli Neuschwansteinista. Tuula epäili linnan aitoutta ja sitä että koko laitos olisi tehty vain turisteja varten 😀 No joo onhan se vähän turhan tehdyn oloinen.

27.7 Schwangau – Melsungen (531 km)

Tässä vaiheessa nähtävyydet oli katseltu ja autobahnaa pitkin satamaa kohti. Reilu 500 km ja bahnalta sivuun etsimään majoitusta. Arpa osui tällä kertaa Melsungin kohdalle jossa majoitus löytyi kylän vanhimmasta Gasthausista eli seuraava yö vietettiin Gasthaus Zur Traubessa. Iltaruuaksi leike ja kyytipojaksi edullista olutta.

28.7 Melsungen – Travemünde (447 km)

Laivan lähtö oli myöhään (yöllä?) joten vikalle päivällekin oli jätetty kohtalainen ajelu.

Ennen satamaa tankattiin vielä Döner Kebapia. Satamassa ehdittiin odotella jokunen tovi muiden kohtalotovereiden kanssa ennen kuin pääsimme laivaan ja Finnlines starttasi kohti Helsinkiä.

29.7 Kotona Vantaalla

Niin oli tätä kirjoittaessa toistaiseksi viimeiseksi jäänyt moporetki takana. Kotoa kotiin kaikkine ajeluineen 5 518 km. Tämän jälkeen reissaaminen on toki jatkunut mutta eri välineillä. Saa nähdä tuleeko enää koskaan seuraavaa eurotouria, mopolla tehtynä nimittäin.