Karavaanari

Karavaanari kaikkien kaveri…

Karavaanari sana herättää tunteita tai sitten ei. Kenelle tulee mieleen Edelmannin aiheesta tekemä renkutus, kenelle aiheesta tehdyt tv-ohjelmat jossa karavaanarit töröttää Tuurin kyläkaupalla parkissa. Toisten verkkokalvoille ilmestyy maantiellä oleva teiden tukko tai kaljalasi kourassa päivystävä kausipaikkalainen. Itsellä tuohon karavaanari sanaan on ollut neutraali suhtautuminen mutta noita negaatioita nousi esille duunikavereiden ja tuttavien kanssa keskusteltaessa. Sen jälkeen tuli kerrottua vaunukuumeesta ja sen hankinnasta. Miten yleistä sitten lieneekään…

Useampi ihmetteli että miksi matkailuvaunu eikä matkailuauto. Itsellä ei ole henkilökohtaisia kokemuksia matkailuautosta joten mielipiteen muodostuminen perustuu teoreettiseen tarkasteluun ilman empiiristä tutkimusta:

Matkailuvaunu:

(+) huomattavasti edullisempi hankintahinta, pienemmät ylläpitokustannukset ja arvonaleminen
(+) leirintäalueelta pääse veturilla liikenteeseen ilman että leiriä tarvitsee purkaa
(+) veturilla pääsee pienemmille teille ja ahtaampiin paikkoihin (esim. pysäköintihallit) kuin matkailuautolla
(+) veturissa kyydissäolijoilla henkilöautomaiset (ajo)mukavuudet
(+) polttoaineet ei maksa mitään kun on vapaa-autoetu
(+) enemmän tilaa ja paremmat tilajärjestelyt kuin autoissa
(-) hitaampi marssivauhti
(-) kalliimmat laivaliput
(-) siirtymillä yhdistelmä rajoittaa enemmän mihin voi ajaa / mennä

Matkailuauto:

(-) kustannukset kaikin puoli (vrt vaunu yllä)
(-) tilat (vrt vaunu yllä)
(-) leirin purkaminen jos haluaa liikkua leirintäalueelta (vrt vaunu yllä)
(+) vähän nopeampi marssivauhti ja halvemmat laivaliput (vrt vaunu yllä)
(+) mahdollisuus yöpyä stellplatzeilla ja vastaavissa parkeissa
(+) omavaraisuus jos ei ole leirintäalueella (vedet, suihku jne)
(+) JOS retkeilisi tiheällä tahdilla esim. joka viikonloppu, niin reissuun lähtö olisi hieman helpompaa?
(+) JOS olisi tarve niin olisi mahdollista hyödyntää päivittäisenä liikkumisvälineenä. Tosin melko kömpelö väline tuohon.

Meille vaunu on joka tapauksessa tukikohta ja yöpymispaikka reissatessa kesän pitkillä reissuilla eikä aiheeseen sisälly sen suurempia tunteita. Lievää suurempi epäilys että vaunuillessa tulisi sama yhteenkuuluvaisuuden tunne kuin mitä motoristeilla on yli maarajojen.

Ensimmäiset kokemukset vaunuilusta on -80 luvulta jolloin omat vanhemmat ostivat ekan vaununsa, Kafin. Tuo tuli kesälomareissuille mutta vähintään yhtä suuri merkitys sillä oli kisareissujen tukikohtana ajaessani kilpaa kartingissa -82-86. Alkuvaiheessa veturina faijalla toimi 123-koppainen MB 200 D jossa taisi olla se 60 hp. Neljä henkeä kyydissä, Kafi perässä ja mikroauto kattotelineellä olimme todellakin teiden tukkona. Mittarinopeus jyrkemmissä ylämäissä oli 65 kmh kun diesel huusi hoosiannaa kakkosvaihteen ollessa silmässä. Vetokaluston päivittyessä Landcruisereihin tuota ongelmaa ei enää ollut.

Kafeja taisi olla pari kappaletta ennen kuin merkki vaihtui Soliferiin. Nykyinen vaunu vanhemmilla on Solifer 670 Finlandia.

-90 luvulla vaunu oli ainakin yhden talven Messilässä rinteen juurella mutta käyttö jäi vähäiseksi.

Jossain välissä vanhemmilla oli osakkuus yksityisellä kausipaikka-alueella Pernajassa. Mökin korvike jonka tarve poistui kun -90 luvun puolivälissä hankittiin kesämökki Pellingistä.

Mökkirantaa Pellingistä

Pari reissua tuli tehtyä vanhempien vaunulla -90 luvulla: -93 Lapissa ja -94 Saksassa. Viimeisin kokeilu oli -09 jolloin tuli todettua että ”ei ikinä tätä touhua”. Aika ei ollut kypsä ja vanhetessa mieli muuttuu.

Oma valinta ensimmäiseksi vaunuksi oli Hobby 540 KMFe. Vuosimallia 2014 mutta kilpiin tuli ylivuotisena siis vasta vuonna 2015. Vaunukuumeen iskettyä päälle merkeistä ja malleista oli pihalla kuin lintulauta mutta hyvin pikaisesti tuon Hobbyn pohjaratkaisu vakuutti. Merkki ei aluksi soittanut kelloja mutta ei kai se kovin huono voinut olla ollessaan ehdoton markkinajohtaja noin 40 % osuudellaan.

Alkuvaiheessa kuumeen ollessa pahimmillaan loppukesästä 2014 ykkösvaihtoehtona oli 560 KMFe. Vaaka kallistui Turun Caravan messuilla tammikuussa, siis puoli vuotta kuumeen syttymisen jälkeen, tuohon pykälää pienempään kun totesimme tilan riittävän meille siinäkin ja hieman kapeampana se olisi kätevämpi Euroopan reissuilla. Veturina meillä toimi Skoda Octavia Combi 4×4 1.8 Tsi jolla sai vetää laillisesti 1600 kg.

Turun messujen jälkeen lähti meilit kaikille Suomessa olleiden 2014 tai 2015 mallisten 540 KMFe myyjille ja tarjoukset oli kaikilta noin vuorokaudessa lapasessa.

Truma vai Alde? Meidän kesäkäytössä Truma olisi ollut varmasti riittävä mutta Alde tuntui varman päälle ratkaisulta ja saattaisi olla aikanaan myyntitilanteessa parempi vaihtoehto. Tuon päätöksen jälkeen vaihtoehdot karsiutuivat kahteen: joko -15 Excellent tai -14 de Luxe. Hinnanero kallisti vaakan edullisemman de Luxen suuntaan. Eron euroissa voisi upottaa vaunun telttaan ja varusteisiin.

Vaunun perusvarusteet oli jo varsin kattavat sen sisältäessä mukavuuspaketin ja antennimasto. Kaupantekohetkellä sopimukseen leivottiin vielä ilmastointilaite lämpöpumpputoiminnolla, antenni, tv-teline ja mattosarja.

Myöhemmin tilaukseen lisättiin vielä etuteltta, Isabellan Capri Coal, talvirenkaat, kesärenkaille alut ja oleellisimpana lisäyksenä Truma Mover XT.