Motoristi

Motoristiurani alkoi vuonna 2001. Vuotta aiemmin useampi kaveri oli ostanut pyörän ja pitihän sitä joukon jatkoksi päästä. Kavereilla oli kustomia ja perinteistä peruspyörää. Oma valinta oli alusta alkaen selviö, kyykky sen pitää olla.

Ensimmäinen mopo oli uutena ostettu ylivuotinen 2000-mallin Honda CBR 600 F4 jolla tuli ajettua neljä vuotta ja 42 tkm. Taisi olla ainoa kuussatanen kyykky johon sai telineen kolmelle laukulle. Todella monipuolinen peli joka taipui reissuun kakspäällä ja jota tuli käytyä ulkoiluttamassa myös radalla. Ekoina kesinä mopo toimi päivittäisenä kulkuvälineenä auton ollessa seisonnassa. Kausi alkoi aikaisin keväällä ja jatkui myöhään syksyyn. Muistissa on vieläkin kuinka viileältä keli tuntui kun työmatkalla Tuusulanväylällä Vehon lämpötilamittari näytti -2 astetta…

Ensimmäinen kausi meni nurkkapyörimisessä ja pisin reissu suuntautui Ahvenanmaalle. Sen jälkeen reissukärpänen puraisi ja saldona noin 30 tkm ja 27 eri maata Euroopassa.

Cebarilla tuli käytyä joku kerta fiilistelemässä radalla hitaassa ryhmässä coret päällä. 2000-luvun alussa Moottoripyöräilyn Tuki ry ja myöhemmin .Org alkoivat järjestämään ratatapahtumia. Vakuutusyhtiöt suhtautuivat vielä tuolloin positiivisesti ajoharjoitteluun ja hitaassa ryhmässä vakuutukset olivat normisti voimassa.

2005 keväällä extempore tuli päätettyä että käydään koeajamassa uusi Blackbird. Koeajolla yllätti kuinka ketterä tuo oli ennakko-odotuksiin nähden. Lopputulemana cebari jäi vaihtorivistöön ja bläkkäri lähti mukaan. Tuplaäksä on ollut Suomessa yksi suosituimmista isoista pyöristä enkä ihmettele miksi. Loistava ja luotettava prätkä monipuolisella käyttöalueella. Tuolla tuli reissattua vuodet 2005-2007.

Reissaaminen jäi 2008 kun vaimon raskaustesti näytti positiivista… Kohtalonivaa oli se, että eka ja ainoa katulippa tapahtui 2008 keväällä. Kotilo meinasi tulla kolmion takaa eteen ja vaistomaisesti etunen lukkoon jonka seurauksena turvalleen noin 60 kmh nopeudesta. Mopo ei olisi mennyt lunastukseen mutta -05 XX päivittyi viimeisiin uutena myytyihin bläkkäreihin eli vuosimalliin 2008 joka oli täysin vastaava kuin tuo aiempi. Tällä uudemmalla ei reissattu jälkikasvun vuoksi. Kahdessa vuodessa mittariin kertyi vain 6 tkm ja tätä uutta tuli ulkoilutettua radallakin. Vaikkei se ihan parhaassa elementissä siellä ollut katteiden raapiessa asfalttiin jo hitaan ryhmän vauhdeissa…

 

Keväällä 2010 olin jo vakavasti harkinnut että myyn mopon pois ja lopetan koko touhun. Kilometrejä kun kertyi säälittävän vähän eikä nurkkapyörimisestä saanut mitään irti. Kevään koeajopäivillä tuli testattua useampaa tonnista kyykkyä joka oli ollut aina haaveissa. XX lähti suoralla kaupalla uudelle omistajalle ja tilalle tuli 2008 mallin Suzuki GSX-R 1000 k8. Ensimmäinen käytettynä ostettu mopo. Ja nyt kun omistuksessa oli radalle oikeasti soveltuva laite niin sinnehän oli myös päästävä. Goret vaihtui kyttyrälliseen polvipaloilla varustettuun yksiosaiseen nahkapukuun. Ajat parani nopeasti kesän aikana hitaan ryhmän tasosta keskiryhmän kärkeen. Kesän lopussa mopo kulki jo peräkärryssä radalle. Renkaat vaihtuivat katulaillisiin seosrenkaisiin ja tuli hankittua rengaslämppärit.

Ratatouhu ei saanut kovinkaan lämmintä kannatusta paremmassa puoliskossa. Esikoinen kun oli syntynyt alkuvuodesta 2009 ja seuraava muksu 2010 kesällä. Tässä välissä tuli vielä hankittua uusi koiranpentu edellisten koirien lähdettyä pilvenhattaralle.

Gixxerillä tuli vedettyä ekat ratalipat Ahvenistolla. Olematon tihkusade mutta ”yllättävä” vaikutus pitoon. Etunen alta 80 kmh nopeudessa. Mopoon kosmeettiset vauriot. Henkiset vauriot ja ketutus hieman suuremmat…

Ratakärpänen puraisi siinä määrin että loppusyksystä 2010 gixxer lähti kiertoon ja tilalle tuli kilvetön 2008 mallin R1 joka oli kaikilta osin täysiverinen ja puhdas ratapeli. Täysin identtisellä laitteella voitettiin Superbiken suomenmestaruus vuonna 2007.

Vaikka rykkönen näytti ostohetkellä maalaamattomissa katteissa rujolta niin se oli rahalla rakennettu ammattilaisten toimesta:

• Öhlinsin alusta ja ohjausiskari
• Yamahan YEC kittisähköt, shifteri ja pikakaasu
• YEC matalampi kansipahvi ja ajoitetut nokat (kone hierottu Turbotecin penkissä = 185 hp takarenkaalta laajalla ja tasaisella vääntökäyrällä)
• Akrapovic Evolution Titanium kokoputkisto
• Goodridge teräspunosjarruletkut
• Galfnerin etujarrulevyt
• CRC katteet
• R&G:n poskipalat
• PVM:n vanteet

Itse tuli vielä päivitettyä:

• PP-tuning cliparit, kahvat ja jalkatapit
• Kevyempi Litium-akku

R1 ostohetkellä ja faceliftin jälkeen.

R1 oli huima laite. Jotain kertoo se, että kun gixxerillä kellotin kesän 2010 lopussa parhaaksi ajaksi Alastarolla 1:31,2 niin R1:llä kevään ekassa setissä Racechrono näytti ajaksi 1:26,3.

RR-touhuista lisää tuolla erillisessä aiheeseen liittyvässä osiossa. Eli tuolla…

Roadracing

Kesällä 2012 tuli tehtyä päätös että vaikka radalla ajaminen oli hauskaa touhua, ei panostus siihen vastannut enää hyötyä. Elämän muut asiat (lue perhe) alkoi painaa vaakakupissa enemmän. Radalla ajaminen oli edelleen hauskaa mutta siihen liittyvä matkustaminen ja kaluston rassaaminen ei kiinnostanut. Kalusto meni nopeasti kaupaksi oheistarpeineen jota 1,5 vuodessa oli kertynyt yllättävän paljon.

Kuukauden jaksoin olla ilman mopoa ja pihaan tuli hommattua -06 mallin XX. Tuo oli jälkikäteen ajateltuna virhe. Tällä viimeisimmällä bläkkärillä kilometrejä kertyi vain reilu tonni. Euroja tässä touhussa ei palanut pahemmin koska bläkkäri lähti kiertoon samalla hinnalla kuin mitä siihen ostaessa oli mennyt. Aika oli muutoinkin kullannut muistot: XX tuntui ratakaluston jälkeen raskaalta malmikasalta jossa on mopon jarrut.

Motoristin ura tuli siis pakettiin keväällä 2014.