Eurotour 2005

Eurooppa 30.6 – 24.7

Aiemmista kesistä poiketen reissasimme tällä kertaa kahdestaan exän kanssa.

Uutta tälle reissulle oli myös se, että neljä kautta ja 42 tkm palvellut kuussatku cebari oli vaihtunut uuteen Blackbirdiin.

Ja suunnistamisen apuna perinteisten karttojen lisäksi oli nyt Tomtom Rider. Navista oli loistava jeesi, ruutu nenän edessä ja selostus bluetoothin kautta korvaan. Ihan täydellinen tuo ensimmäisen sukupolven tomppa ei ollut vaan latauksen kanssa oli ajoittaisia ongelmia telineestä johtuen ja se saattoi satunnaisesti mennä jumiin. Mikä edellytti stoppia ja buuttatusta. Molempien edellä mainittujen ongelmien kanssa pystyi kutenkin elämään ilman suurempaa vaikutusta etenemiseen.

30.6 Vantaa – Helsinki (23 km)

Edellisen kesän tapaan matkasimme Ruotsin kautta tosin tällä kertaa suoraan Helsingistä käsin ja Suomen Turku jäi väliin. Satamaan ei taaskaan päästy kuivassa kelissä. Muita motoristeja oli matkassa vain yksi -73 Motoguzzilla liikenteessä ollut vanhempi pariskunta.

1.7 Tukholma – Lützow (942 km)

Ensimmäisenä päivänä ei maisemia jääty ihailemaan vaan bläkkäriä syötettiin urakalla. Karvan vajaa tonni kilsoja ekalle päivälle ja peiton alle Scharve Kurvessa Lützowissa.

2.7 Lützow – Praha (646 km)

Kilometrien nieleminen jatkui toisena päivänä määränpäänä kaupunkikohteemme Praha. Saksan itäisellä puolella bahnalla yleensä on hieman vähemmän ruuhkaa ja tiet hyvässä kunnossa. Ei käy kieltäminen ettenkö olisi odottanut sitä että XX:lle pääsee antamaan surutta happea vapaiden nopeusrajoitusten osuuksilla. Edelliseen kuussatkuun verrattuna bläkkäriä pystyi ajamaan halutessaan väännöllä ja kiihtyvyys oli riittävää ilman jatkuvaa alaspäin vaihtamista. XX:llä nopeuden sai hetkessä kakkosella alkaviin lukemiin. Mittarihuipuiksi sain kakspäällä neljän laukun kanssa 265 kmh. Tuo vitosella, kutosella vauhti ei enää noussut.

Prahassa vietimme kolme yötä ja kaksi täyttä päivää. Majoitus oli leirintäalueella Sunny Campissa mutta ei teltassa vaan alueen päärakennuksessa sijainneessa Guest Housessa.

Kämppäri sijaitsi lähiöalueella joka oli Kontula potenssiin kaksi. Leirintäalueelta oli lyhyt kävelymatka juna-asemalle josta pääsi kätevästi keskustaan.

Praha kuuluu omassa kategoriassani niihin kaupunkeihin joissa voi käydä ja itse asiassa on tämän jälkeen tullutkin käytyä useammin kerran. Sopivan kokoinen, riittävästi nähtävää ja hyvää olutta. Kulinaristisia nautintoja tuolta tosin saa löytämättä hakea.

Alla kuvamateriaalia Prahasta.

Kaarlensilta 

Prahan linna-alueelta:

Näköalatorni:

Astronominen kello

 

U Kalicha

Prahaa iltavalaistuksessa

5.7 Praha – St. Johann in Pongau (503 km)

Pari päivää Prahaa ja oli aika siirtyä eteenpäin. Seuraava yöpyminen Itävallassa St. Johann in Pongaussa. Koko päivä ajettiin sateessa ja mittari näytti alimmillaan vain + 9 C.

Goretkin antautuivat ja vesi tuli läpi. Huoltoasemilla melkein hävetti kun kävellessä perään jäi märkä vana kamojen tiputtaessa vettä.

Teltan pystyttäminen ei todellakaan käynyt mielessä. Yöpyminen ja kamojen kuivatus(yritys) tehtiin Gasthot Reinbachissa.

6.7 St. Johann in Pongau – Cortina d’Ampezzo (342 km)

Sitten kohti Italiaa. Alppiraamatun ja nettiselailun perusteella reitille oli valittu Lesachtal und Kartitscher Sattel joka ei ole varsinainen passi. Ihan kaunis reitti vaikkei kameraan alla olevaa kuvaa kummempaa tallentunutkaan.

Matkalla ajoimme Passo Tre Crocin (1 805 m) ja Drei Zinnenin (2 349 m) kautta.

Reissun eka yöpyminen teltassa oli Camping Rocchettassa.

7.7 Cortina d’Ampezzo – Venetsia (166 km)

Ennen varsinaista siirtymistä kävimme ajamassa lenkin ilman matkakamoja. Aamukahvit juotiin Falzaregolla (2 117 m) ja reitille osui myös Giau (2 236 m). Pilvet leijuivat koko ajan ”alhaalla” mutta kastumiselta vältyimme.

Venetsiassa otimme välimallin majoituksen eli leirintäalueelta Cabinin. Tarjolla olisi ollut myös talon telttoja joita etenkin Italiassa on tullut vastaan. Ko. teltoissa on sängyt ja respasta saa tarvittaessa lakanat ja petivaatteet erillistä maksua vastaan.

Venetsiaan tutustumista varten varattiin täysi päivä. Viikonloppua pidempää aikaa tuolla ei viitsisi viettääkään. Onhan se erikoinen paikka, ei siinä mitään. Melko hintava ja esimerkiksi gondoliajeluissa oli turisteille rahat pois meiningillä tarjolla ajelua jonka pituus oli luokkaa 50 m.

Itse otimme gondolin vähän pidemmäksi ajaksi jotta jotain nähtäisiinkin tuosta perspektiivistä. Tuolloin hinta oli 70€ / 45 min. Rico selitti sujuvalla lontoolla nähtävyyksistä.

9.7 Venetsia – Rooma (639 km)

Sanotaan että kaikki tiet vievät Roomaan. Niin meidänkin ja tällä kertaa San Marinon kautta. Kuten aiemmissa reissukertomuksissa todettua, bongataan kääpiövaltioita.

Ei suuren suuri yllätys että San Marinosta ei ole kovin paljoa kerrottavaa. Muistiin jäi myymälä missä myytiin eri maiden eurokolikkosarjoja. Hinta yllättäen ”hieman” enemmän kuin kolikoiden luvuista yhteenlaskettava summa.

Ja se, että taivas repesi totaalisesti ja jouduimme odottelemaan kelin paranemista jotta pääsimme jatkamaan matkaan. Matkan varrella oli ojaan suistuneita autoja ja irtomaata oli huuhtoutunut veden mukana tielle.

Roomaan päästyämme keli olikin jo sitten aurinkoista ja kuumaa. Viimeiselle motarin tietullille tultaessa oli total ruuhka ja jouduimme matelemaan lievää ylämäkeä rahastuspisteelle. XX:n lämpömittari kävi parhaimmillaan + 120 C asteessa ja samaan tahtiin alkoi jo nousta syke keittämisen pelossa…

Roomassa majoitus hoidettiin teltassa Roma Camping Villagessa.

Roomaa ei päivässä rakennettu eikä myöskään nähdä joten täällä viivyttiin ruhtinaalliset kolme täyttä päivää. Rooma kuuluu Pariisin ohella Euroopan parhaisiin kaupunkeihin joissa voi vierailla useamman kerran löytäen aina jotain uutta nähtävää.

Pelkästään Vatikaanissa käyntiin yksi päivä on olematon aika. Meillä oli tuuria koska osuimme Vatikaanin aukiolle juuri kun silloinen paavi, Papa Ratzi oli alkamassa pitämään sunnuntai messua.

Jos pitää valita yksi iso kirkko niin se on Pietarin kirkko. Tässä kirkossa kannattaa käydä vaikkei hengelliset asiat kiinnostaisikaan. On se sen verran uskomaton paikka.

Vatikaanin museoon tutustuminen jäi tällä kertaa väliin koska jonot olivat aivan tolkuttomat. Noihin tuli myöhemmin tutustuttua viikonloppulomalla.

Roomassa nähtävyyksien paljouteen melkein tukehtuu. Sellaiset kohteet jotka jossain muualla olisivat top-listojen kärjessä eivät täällä tunnu välttämättä miltään. Kuuluisimpia nähtävyyksiä ovat Vatikaanin lisäksi mm.

Colosseum

Rakennettu v- 72 – 80 jKr eli 8 vuodessa. 50 000 istumapaikkaa. Katsomo on ollut katettu. Ellipsin koko 188×156 m ja korkeus 48,5 m.

Pantheon

Fontana di Trevi

Roomasta löytyy hyvää ruokaa ja juomaa mutta myös ei niin hyvää sellaista. Hintataso vaihtelee laidasta laitaan eikä hinta takaa laatua. Yhden huonoimmista pitsoista ikinä olen syönyt juuri Roomassa.

Roomassa riittää katukauppiaina toimivia yöntimoja jotka kauppaavat kaikenlaisia feikkituotteita. Pikkunälkään ja janoon löytyy alla näkyvänlaisia katukiskoja.

13.7 Rooma – Marina di Grosetto (164 km)

Rooman vilinästä ja kuumuudesta teki jo mieli pienemmälle paikkakunnalle ja rannikolle. Seuraavana oli vuorossa Marina di Grosetto ja teltta pystytettiin Camping Le Marze di Grosettoon.

Matkalla poikkesimme Saturnian kuumilla lähteillä sekä Savonassa patsastelemassa etruskien rakentamia temppeleitä ja kaivamia maanalaisia teitä. Lisäksi matkan varrella ohitimme useita kukkulakaupunkeja.

Ennen seuraavan päivän lähtöä piti käydä tietenkin uimassa.

14.7 Marina di Grosetto – San Gimignano (164 km)

Marinan jälkeen matka jatkui Toscanan postimerkkimaisemissa. Toscana on aivan ykkösmesta jossa voisi kuvitella viettävänsä aikanaan vaikka eläkepäivänsä. Ja seuraava määränpää San Gimignano paras paikka missä olen Toscanassa vieraillut mukaan lukien myöhemmät vierailut alueella.

Alla pari panoramaa Volterrasta kuvattuna:

San Gimignanossa majoittauduimme hotelliin emmekä tyytyneet tällä kertaan hinnat alkaen malliin vaan menimme hieman parempaa ilmastoituun Hotel De Grazianoon.

Etäisyydet oli lyhyitä joten kaupunkiin pääsi helposti tutustumaan kävellen.

 

Tälle kertaa emme myöskään laittaneet ruokaa trangialla vaan päädyimme opaskirjan suosittelemaan ravintolaan Ristorante La Mangiatoiaan jossa söimme parasta villisikaa tähän mennessä. Viinit tulivat paikan pitäjän omalta viinitilalta joka oli show-mies parhaasta päästä.

15.7 San Gimignano – Vipiteno (516 km)

Toscanasta oli aika suunnista pohjoista kohti ja luvassa oli taas keskireipasta siirtymistä motareita pitkin. Päätä kallistettiin seuraavaksi Vipiteno nimisessä paikassa pohjoisessa Italiassa.

Vipitenosta kävimme tekemässä päiväretken Jaufenille (2 094m) ja Timmelsjochille 2 509 m). Reitti tuli ajettua siis edes takaisin. Matkalla kävelimme Tirolin suurimmalle vesiputoukselle Stuibenfallille jolla pudotusta ”peräti” 150 m. Sidin racing buutsit toimivat hyvin vaelluskenkinä.

17.7 Vipiteno – Mathon-Ischgl (175 km)

Vipitenosta matka jatkui Itävallan puolelle Mathon-Ischgliin jossa majoittauduttiin vaihteeksi taas kovan katon alle Gasthof Glöckneriin. Tämän reissun viimeinen varsinainen alppipätkä oli Silvretta-Hochalppenstrasse alias Bielerhöhe (2 032 m).

18.7  Mathon-Ischgl – Triberg (386 km)

Mp-foorumeilla ”mustametsää” eli Schwarzwaldia oli kehuttu vuolaasti joten siellä piti käydä. Mitään ihmeellistä tai edes vähän sykähdyttävää me emme löytäneet. Asiaan vaikutti osaltaan märkä keli.  Löysimme itsemme päivän päätteeksi Triberg nimisestä paikasta ja kämpän Pension Bergsee Stüblessä.

19.7 Triberg – Bernkastle-Kuez (425 km)

Schwarzwaldiin oli suunnitelmissa varattu enemmän aikaa kun sinne tuli käytettyä. Keli masensi ja kun löydetyt maisemat olivat alla olevan luokkaa…

…niin jotain muuta oli improvisoitava. Vaihtoehto, hyvä sellainen, löytyi Moselin jokilaaksosta. Pari yötä Bernkastle-Kuesissa ja kämppärinä Kueser Werth.

Tuolta käytiin päiväselti Luxebourgissa. Kyllä. Sarjassa kerätään kääpiövaltioita.

21.7  Bernkastle-Kuez – Neu Wulmstrof (643 km).

Jäljellä oli enää käytännössä pakollista nousua kohti pohjoista. Yöpyminen ennen Hampuria tutussa ja turvallisessa Landhaus Mienenbüttelissa. A1:n varrella, Ausfahrt 33 / Rade. Tuolla on tullut yövytty useampi kerta mm. autonhakureissuilla. Asialliset huoneet, hyvä palvelu ja ruoka.

22.7  Neu Wulmstrof – Ödeshög (734 km)

Saksasta Tanskan kautta Ruotsiin. Ruotsissa majapaikkaa sai hakea. Menossa oli joku happening, purjehduskilpailu tai jotain, minkä johdosta paikat myivät ei-oota. Loppujen lopuksi tuloksena oli reissun huonoin ja ehdottomasti kallein majoitus Motell Vida Vätternissä. Ketutusta lisäsi ainoa saatavilla ollut holipitoinen juoma joka oli laimennettu kalja.

23.7 Ödeshög – Tukholma (266 km)

Lyhyehkö siirtymä Tukholmaan jossa sukulointi ennen siirtymistä Siljalle.

24.7 Kotona Vantaalla…

Pisin reissu takana. Onnistunut sellainen. Paljon nähtiin ja paljon koettiin. Kilsoja tuli kotoa – kotiin yhteensä 7814 km eli ihan miehekkäästi vaikkeivat ne mikään itseisarvo ole. Bläkkäri toimi kuin unelma ja kyllähän sitä jälkeenpäin ihmetteli ja ehkä jopa nosti itselleen hattua että kuussatkulla jaksoi niinkin hyvin aiempina kesinä matkustaa.