Eurotour 2019

Eurotour 2019

Saksa – Itävalta – Liechtenstein (päiväretki) – Sveitsi – Italia – Ranska – Sveitsi – Saksa

20.6.2019 – 21.7.2019

Kesän 2019 reissu oli meille jo viides reissu vaunun kanssa Eurooppaan ja kolmas kerta kun laivayhteytenä toimi Finnlines, siis suora merireitti Vuosaaresta Travemündeen, mennen – tullen. Lähtö tapahtui edellisvuoden tapaan juhannusviikolla lähtöillan ollessa nyt juhannusaatonaatto ja Saksaan saapumisen ollessa siten juhannusaattoilta.

to 20.6.2019 – pe 21.6.2019 Vantaa – Helsinki (22 km) – & Finnlines / Travemünde 

Näin kolmannella kerralla Finnlines lähtörutiinein alkoi olla jo varsin tuttu. Tällä kertaa pääsimme ensimmäisten joukossa laivaan. Ja yhtä lailla pääsimme myös nopeasti ulos laivan saavuttua Travemündessa satamaan.

Finnlines

Finnlines

Travemünde

Laiva saapuu satamaan auringonlaskun aikaan

Ensimmäisen yön vietimme, tuttuun tapaan, Camping Ivendorfissa minne olin laittanut viikolla meiliä, että olemme tulossa sulkemisajan jälkeen. Alueelle saapuessa kellon soitto ja yövahti tuli opastamaan meidän paikalle, kuten myös kaksi muuta perässämme tullutta suomalaista vaunukuntaa. Leirin pystytystä nopeimmillaan. Tosin sen verran sivuttaiskaltevat paikat, kuten kuvasta näkyy, että ajoin kuitenkin vaunun moverilla kiilan päälle, ettei tarvinnut vinossa nukkua.

Camping Ivendorf

Suomalaiset vaunukunnat Ivendorfissa

la 22.6.2019 Ivendorf (D) – Niedere Börde / Magdeburg (D) 300 km

Vaihtelun vuoksi valitsemme Saksan läpiajoon itäisemmän reitin. Reitti meni Saksaksi poikkeuksellisen paljon autobahnojen ulkopuolella.  Ensimmäiseksi stopiksi valikoitui Magdeburg sopivan ajomatkan takia. Tavoitteena kun oli ehtiä lauantaina vielä shoppailemaan tytöille vaatteita ja käymään myös ruokakaupassa.

Tosin tyttöjen kasvaessa C&A ei enää tuntunut mitenkään poikkeuksellisen edulliselta kuten aiempina vuosina. Tuon lisäksi isohkosta kauppakeskuksesta löytyi onneksi muitakin vaihtoehtoisia liikkeitä ihan riittävästi ja saimme vaatevarastojen täydennykset.

C&A

C&A

Leirintäalueena toimi Campingplatz Jersleber See mikä ajoi asiansa ihan hyvin näin yhden yön yöpymiselle.

Campingplatz Jersleber See 

+ asiallinen henkilökunta
+ saniteettitilat ok
+ tilavat ja tasaiset leiriruudut
(+) järvi uimista varten
– maa-ampiaisia melko runsaasti, onneksi ei kiukkuisia…

Magdeburgista ei ollut suuria odotuksia nähtävyyksien suhteen eikä se sellaisia myöskään tarjonnut. Keskimääräistä villimpää arkitehtuuria edustava Grüne Zitadelle oli kyllä ihan näkemisen arvoinen.

Ja jokaisesta isommasta kylästä löytyy toki aina kirkko katsastettavaksi.

Magdeburgin tuomikirkko

Magdeburgin tuomiokirkko taustalla

Su 23.6.2019 Niedere Börde / Magdeburg (D) – Bamberg (D) 341 km 

Sunnuntaina keskipitkä siirtymä Bambergiin, mistä oli tullut luettua positiivisia kommentteja, joten nyt kohteelle oli jo ladattu odotusarvojakin. Sunnuntaina ei raskas kalusto ollut liikenteessä, joten matka eteni vaivattomasti.

Kämppärin valinta oli selviö eli Campingplatz Insel. 

Camping Insel

+ hyvät palvelut, hyvä ravintola mukaan lukien
+ ystävällinen henkilökunta
+ hyvät saniteettitilat
+ ihan asialliset leiripaikat
+ erinomainen sijainti mistä hyvät pyörätieyhteydet kaupunkiin
+ alue mitä voi tosiaan suositella!

Leirintäalueelta on lyhyt matka kaupunkiin ja sinne on hyvät pyörätiet. Meillä ei ollut kuitenkaan mukana kuin potkulaudat joten turvauduimme autoon. Itse kävin yksin tutustumassa pyöräreittihin Segwayllä.

Bamberg

Altes Rathaus

Bamberg

Bamberg

Bamberg on nätti ja näppäränkokoinen kaupunki ja tunnettu olutkaupunkina.

Me kävimme maistamassa savuoluet Schlenkerlassa. Aecht Schlenkerla Rauchbier onkin eräs maailman tunnetuimmista savuoluista.

ma 24.6.2019 Bamberg (D) – Aitrach (D) 283 km 

Matka jatkui taas yhden yön stopin jälkeen ja seuraavaksi leiri pystytettiin Aitrachissa Camping Park Illerissä. Alue on keskellä ei mitään ja vahvasti kausipaikkapohjainen. Respa oli saapuessamme kiinni ja kyltin mukaan avautumassa vasta illalla klo 18. Pidemmät aukioloajat eli lyhyemmät siestat olisivat voimassa vasta 1.7. alkaen. Onneksi paikkaa pitävä vanhempi rouvashenkilö saapui paikalle ja saimme kirjauduttua sisään toisen paikan päälle pyrkineen retkikunnan kanssa.

Camping Park Iller

+ hyvä uima-allas
+ asialliset leiripaikat
+ rauhallinen sijainti ja alue
(-) siistit mutta patinoituneet saniteettitilat

Varsinainen nähtävyys minkä vuoksi tälle alueelle oltiin tultu, oli pienen ajomatkan päässä oleva Erwin Hymerin museo mistä oli kuultu kehuja. Kehuista huolimatta alue yllätti silti todella positiivisesti!

Uskomattoman hieno ja kattava näyttely missä on huomioitu lapset erinomaisesti. Jokaisen karavaanarin must tutustumiskohde 🙂

IMAG0626IMAG0640

Wanhinta kalustoa

Vanhaa kalustoa

Vanhempia matkailuautoja

Sisustuksia menneiltä vuosilta.

Tällainen alla oleva vaunu nähtiin muuten ihan liveä Bambergin leirintäalueella.

IMAG0641

Lapsille oli monenlaista tekemistä.

Ja katsaus tulevaisuuteenkin.

DSC00408

Paluumatkalla kävimme syömässä Ottobeuren kylässä ja vierailimme kylän nähtävyydessä eli Ottebeuren Basilikassa.

ke 26.6.2019 Aitrach (D) – Nenzing (A) 108 km 

Seuraava siirtymä oli lyhyt, vain hieman yli 100 km. Matka johti Itävallan puolelle Nenzingeniin. Paikka oli valikoitunut kahdesta syystä: tarkoitus oli käydä bongaamassa Liechtenstein ja valittu leirintäalue kuului Leading Campings Europe ketjuun minkä alueet eivät ollut kertaakaan pettänyt odotuksia. Ei pettänyt tälläkään kertaa mutta jäi tässä kategoriassa häntäpään sijoituksille.

Leirintäalueelle saavuttaessa oli juuri siesta alkanut mutta onneksi isäntä päästi meidät kuitenkin portista sisään ja ajamaan leiripaikoille.

Alpencamping Nenzing

+ tasokas mutta pienehkö allasalue
+ hyvät saniteettitilat
+ hyvä palvelu ja ravintola
(+) asialliset mutta tiiviit leiripaikat ja alue jyrkähkössä rinteessä

Itse olin käynyt Liechtensteinissa prätkäreissulla aiemmin mutta muille perheenjäsenille tämä oli uusi tuttavuus. Paikan päällä palautui mieleen nopeasti, että tuolla ei ole oikein mitään nähtävää. Käytiin juomassa yhdet juomat ja napattiin pakollinen kuva linnasta ja kaupungilta.

Paluumatkalla stopattiin vielä jätskille Feldkirchissä.

Feldkirch

Feldkirch

to 27.6.2019 Nenzing (A) – Tenero (CH) 202 km

Siirtyminen Alppien yli Sveitsin puolelle meni itselleni täysi uutta reittiä A13 kautta. Reittiä käyttää raskaskin kalusto, joten pätkä sinänsä on hyväkuntoinen, mutta navin mukaan kävimme aina 1,6 km merenpinnan yläpuolella. Ylöspäin lämmöt kävi kuitenkin maksimissaan vain 100 asteessa ja yhtäjaksoisesta 18 km laskusta huolimatta alhaalla jarrut eivät haisseet.

A13 - Splügen

A13 – Splügen

Yöpyminen tapahtui Lago Maggioren rannalla, Camping Campofelicella minkä olin etukäteen alueen valikoimasta valinnut, ACSI:n arvosteluihin ja alueen nettisivuihin perustuen.

Camping Campofelice

+ tasokas ja laaja-alue
+ hyvät ja tasaiset leiripaikat
+ erinomaiset saniteettitilat
+ hyvä palvelu ja palvelut
+ asiallinen mutta alueen kokoon nähden pieni allasalue
(+) ok ranta
(-) hieman unelias alue
– Sveitsin 7,5h työpäivään (?) perustuvat aukioloajat

Sveitsissä keliä voi sanoa jo lämpimäksi. Ennusteen mukaan asteita oli 40 ja auton mittarin mukaan 39. Ihan huikeita urheilusuorituksia tässä kelissä ei viitsinyt tehdä mutta kävimme ennakkoon suunnittelematta läheisessä Bellinzonassa linnavierailulla. Tai itse asiassa kolmessa linnassa kun liput sai noihin pakettina lähes samaan hintaan kuin yhteen.

Ihan jees visiitti ja jokaisessa linnassa oli johonkin teemaan liittyvä näyttely.

Castelgrande Bellinzona

Castelgrande Bellinzona

Samalla reissulla mutta jo ennakkoon suunniteltuna, ajoimme Lavertezzoon missä on silta, Ponte dei Salti. Pääsimme todistamaan kun (hullun)rohkeat kaverit hyppivät sillalta alas jokeen. Paikka on varsin suosittu ja porukkaa oli ottamassa aurinkoa ja uimassa runsain määrin.

Ponte del Salti

Ponte del Salti

Ponte del Salti

Ponte del Salti

Vaikka leirintäalue oli hyvä ja lähellä oli nähtävää, jäi tästä Sveitsin kohteesta selvästi aiempia Sveitsin kohteita vaisumpi ja uneliaampi kuva.

la 29.6.2019 Tenero (CH) – Lazise (I) 249 km

Garda oli edellisenä kesänä Ranskaan tutustuttaessa jäänyt väliin kun se sitä edellisinä kolmena kesänä oli ollut ohjelmassa.  Ja leirintäalueemme Piani di Clodia on edelleen alueena meidän ykkössuosikki ja ainoa alue minne menemme alueen itsensä vuoksi. Olemme käyneet muillakin tasokkailla alueilla, Marina di Venezia mukaan lukien, joten tiedämme, että monelta osin absoluuttisesti mitattuna löytyy vieläkin parempia alueilta. Piani di Clodialla on kuitenkin saatu jollain tavalla luotua se visio ja ajatus mikä tekee siitä parhaan, ainakin meidän perheen silmissä.

Piani di Clodia

+ erinomaiset allasalueet
+ erinomaiset saniteettitilat
+ erinomaiset palvelut, ohjeisohjelmat, urheilumahdollisuudet ja viihdetarjonta
+ loistava ravintola
+ järkevä hintataso
+ erinomainen sijainti (nähtävyydet, Gardaland, alueelle saapuminen motarilta)
o ihan hyvät leiripaikat
o kohtuullinen ranta

Piani di Clodian allasalueilta

Piani di Clodia

Piani di Clodia – allasalue 1

Perinteinen minigolf-turnaus

Piani di Clodian pizzat on erinomaisia 🙂

Piani di Clodia

Odotettu pizza 🙂

Leikkipaikka upposi vielä nuoremmalle.

Piani di Clodia - leikkipaikka

Leikkipaikka upposi vielä nuorimmaiseen

Iltaohjelma oli ihan jees mutta kokemuksemme mukaan paranee kun todellinen highseason alkaa heinäkuun puolessa välissä.

Piani di Clodia - showtime

Piani di Clodia – showtime

Leiripaikasta ei tullut tällä kertaa yhtään kunnon räpsyä mutta saimme toiveen mukaisen paikan aivan allasalueen vierestä. Kuvassa saniteettitilat mitkä ovat alueella erittäin hyvää tasoa.

Piani di Clodia - saniteettitilat

Piani di Clodia – saniteettitilat

Vietimme Piandi di Clodialla meille ennätykselliset 7 yötä mikä oli 2 yötä enemmän kuin ennakkosuunnitelmissa. Tähän vaikutti alueelta löytynyt suomalainen perhe jonka kanssa poistuimme samana päivänä.

Ihan koko aikaa emme kuitenkaan olleet alueella ja altailla vaan teimme useamman päiväretken.

Maranello ja Lamborghini Museo

Ensimmäinen oli oma visiittini Maranelloon su 30.6.2019 muun perheen jäädessä altaille. Toissa kesänä olimme käyneet koko poppoo Maranellon Ferrari-museossa mitä ennen oli koeajanut tyttöjen kanssa Ferrari Californian. Tuosta reissusta viisastuneen valitsin koeajopäiväksi sunnuntain, ei liikennettä eikä ruuhkaa.

Koeajoon tällä kertaa Lamborghini Huracan Performante Spyder minkä tekniset speksit:

  • 640hp ja 600Nm
  • 3,1s 0-100kmh
  • huiput 325 kmh.
Lamborghini Huracan Spyder Performante

Lamborghini Huracan Spyder Performante

Koeajopaikka oli sama kuin viimeksi eli Pitlane Red Passion Maranello.

Pitlane Red Passion Maranello

Pitlane Red Passion Maranello

Ferrarin kanssa olin tehnyt toiseksi lyhyimmän koeajon mutta nyt valitsin 32 km mittaisen lenkin. Koeajolle mukaan lähtenyt opas ei ollut jarrumiehenä muttei yhtä kova yllyttäjä kuin edellisen kerran kaveri. Lambo oli Ferraria selvästi brutaalimpi ja kisamaisempi peli mitä tuntemusta vahvisti koeajoauton hiilaripenkit. No nyt se on tuokin koettu. V10 ärjyy kun sitä käskee ja aika nopeasti on nopeusmittarissa kakkosella alkavat lukemat…

Seuraava koeajohaave voisi olla Formula 1. Hieman haastavampi haave mutta ei toki mahdoton…

Koeajon jälkeen luonnollinen vierailupaikka oli lyhyehkön ajomatkan päässä ollut Lamborghini Museo. Tasokkaasti toteutettu paikka mutta selvästi Ferrari Museota pienempi. Museot kuvastavat hyvin merkkien välisiä eroja ja mittasuhteita. Molemmat ehdottomasti vierailemisenarvoisia paikkoja.

Vanhempia malleja.

Klassikkoja jo nämäkin.

Tekniikkaa

Tätä päivää ja osin jo tulevaisuuttakin.

Sirmione ja Scaligeron linna 

Päiväretki Sirmioneen ja Scaligeron linnalle oli paremman puoliskon etukäteen suunnittelemaa ohjelmaa.  Tälläkään retkellä ei tarvinnut palella lämpötilan ollessa lähempänä 40 astetta. Kävimme paikan päällä itse asiassa kaksi kertaa. Ensimmäisen kerran maanantaina todetaksemme, että linna on maanantaisin kiinni. Tiistaina uudestaan jolloin se oli auki. Ja tästä syystä parkkipaikan saikin aika pitkän kävelymatkan päästä.

Linna on ihan hieno ja käymisenarvoinen. Linnassa on ohjattuja visiittejä ja omatoimisia. Me valitsimme jälkimmäisen mutta meinaisimme joutua (päästä) ohjatulle, ennen kuin opas alkoi kysellä lippuja tarkemmin.

Scaligero Castle

Scaligero Castle

Sirmione

Sirmione

Verona 

Myös päiväretki Veronaan oli ollut koko ajan suunnitelmissa ja ohjelmassa. Verona on astetta suurempi kylä mutta löysimme pelipaikoille helposti. Parkkipaikkakin löytyi näppärästi kadunvarresta. Ihan ytimeen ei ilmeisesti kylttien mukaan saa ajaa minkä noteerasin itsekin varsin nopeasti. Toivottavasti posti ei tuo jälkikäteen kirjallisia muistutuksia aiheesta.

Verona Arena oli nähtävyyksistä etukäteen tiedosta. Aikanaan tuo on vetänyt 30000 henkeä, nykyään 15000. Käytetään mm. oopperaesityksiin ja tulee toimimaan 2026 talviolympialaistem päätöstilaisuuspaikkana.

Verona Arena

Verona Arena

DSC00659

Arenan oopperalavasteita

Arenan oopperalavasteita

Lisää vinkkejä saatiin leirintäalueen suomalaisilta kolleegoilta ja loput Via Michelinin appsista. Arenan lisäksi kävimme Julian talolla missä oli melkoinen ryysis. Oma lukunsa oli avoimessa ikkunassa kuvaushetkeä päivystävät henkilöt jotka odottivat oman perheenjäsenensä ilmestymistä parvekkeelle, jonotuksen jälkeen tietenkin. No onhan Romeolla ja Julialla aika kuuluisa historia.

Julian parveke

Julian parveke

Lisäksi nähtiin paljon vanhoja rakennuksia, useampi tori ja joku Danten patsas.

Gardaland

Jokaisella meidän reissulla on tähän asti käyty huvipuistossa ja niin käytiin nytkin. Tällä kertaa tuo puisto oli Gardaland mikä on vain kivenheiton päässä Piani di Clodialta.

Menimme Gardalandiin ennen yhtätoista ja reilun kahdeksan tunnin aktiivisen huvittelun jälkeen olimme jo kypsiä palaamaan kämppärille. Paluuta motivoi selkeä ukonilman uhka mikä ei toisin tainnut toteutua.

Huvipuisto on todella laaja ja monipuolinen (laitteet, 4D leffateatteri, esitykset jne) ja siellä saa kyllä kulumaan täyden päivän. Plussaa myös pitkästä aukioloajasta. Alue olisi varmaan kiva myös illan pimennyttyä. Sulkemisaika taisi olla niinkin myöhään kuin klo 23. Jonotusajat pysyivät maltillisena: max 20 min ja yleensä noin 5 min. Miinusta siitä, että osa ravintoloista oli kiinni ja aukioleviin oli aika pitkät jonot.

Esikoisen kanssa hurjimpiin laitteisiin pääsy oli tiukilla. Noihin on 140 cm pituusraja ja leima tuli ranteeseen vasta kolmannen mittauksen ja kolmannen mittaajan jälkeen. Vasta vanhempi naispuolinen henkilö totesi, että 140 cm täyttyy. Niin kuin ylittyikin 3 mm verran, kengät jalassa.

Gardaland

Gardaland

Gardaland

Gardaland

Viinitiloihin tutustuminen 

Edellisen kesän Ranskan reissulla olimme saaneet pään auki viinitiloille tutustumisessa. Tuo oli ollut mallia self guided tour minkä perään tasting. Ihan täyttä kuvaa ei ollut syntynyt siitä mitä nuo viinitilavirailut pitää sisällään ja mitä niiltä voi odottaa. Tosin odotimme, että pääsisimme tuotantotiloihin ja kellariin. Ja siinä(kin) olin ollut ihan kujalla, että en ollut ajatellut Gardaa tai sen ympäristöä mitenkään erityiseksi viinialueeksi. No täysin amatöörejä viininharrastajana tässä ollaankin. Duunin puolesta on tullut käytyä kymmenkunta kertaa kunnon tastingissa, puolet Savoyssa ja puolet muissa paikoissa ja jotain noista kerroista on jäänyt hatarasti mieleen. Yhden sommelierin muistan maininneen, että Alkossa karkea hintaraja maataloustuotteen (= viiniä) ja teollisuustuotteen (kuulemma vähän niin kuin Cokista) osalta on se, että hinta on min 15-20 € / pullo.

Kävimme Gardalla tai Gardalta yhteensä kolmella viinitilalla. Ensimmäinen visiitti oli Fraccarolilla. Paikka oli puhtaasti googletuksen tulos. Paikan päällä oli käytännössä myymälä mutta tarjolla ei ollut mitään maisteluita tai muutakaan ohjelmaa. Mukaan tarttui kolmen viinipullon kombinaatio.

Toisesta paikasta saimme vinkin leirintäalueella. Paikka oli Azienda Agricola F.lli Vincenzi ja paikan päällä oli runsaasti porukkaa ostoksilla. Viinejä oli vapaasti maisteltavana ilman sen kummallisempaa ohjausta. Hinnat oli hyvin edullisia, alkaen 3€/pullo. Ostimme 6 pullon laatikon kuivaa valkoviiniä. Mikä olikin ihan hyvää. Nuo pullot tuli nimittäin juotua loppureissun aikana pois, tehden tilaa myöhemmin tehdyille ostoksille.

Kolmas ja Gardalta käydyistä paikoista ehdottomasti paras oli Brunelli Winery. Tuonne eksyimme siten, että ensin suunta Valpolicellaan. Täältä saa kuulemma hyvää Amaronea 🙂

Valpolicella kännykästä taas haku ”winery near me” ja navigointi hyvät arvostelut saaneeseen Brunelliin. Täällä maistelu oli ohjattua. Tastingin hinta oli 15 €/hlö mutta nuo hyvitettäisiin takaisin jos ostokset olisi min 50 € / hlö eli 100 € ostoksilla tasting kahdelle ilmainen.

Amaronet olivat meidän makuun: erinomaisia ellei jopa loistavia. Täältä mukaan lähti 3×2 pulloa Amaronea eri vuosikertaa ja 2 pulloa makeaa jälkiruokaviiniä.

Nyt oltiin päästy jo lähelle sitä mitä oltiin hakemassa 🙂

Brunneli Winery

Brunneli Winery

Brunneli Winery

Brunneli Winery – meidän ostokset

Lazise 

Viimeisenä iltana menimme läheiseen Lazisen kylään syömään yhdessä leirintäalueella tavatun suomalaisperheen kanssa. Tuli muuten ensimmäisen kerran käytettyä alueen ilmaista sukkulabussia hyväksi. Ilta oli perjantai-ilta eli porukkaa oli kiitettävästi liikenteessä. Pöytä löytyi kuitenkin meidän 8 hengen kombolle. Ei siitä halutusta ravintolasta mikä oli jo täyteen buukattu mutta hyvät oli antimet tuossa toisessakin. Kiitokset illallisseurasta, seurasta ylipäätään ja saaduista vinkeistä! Visiitti Gardalla venähti suunniteltua pidemmäksi teidän ansiosta 🙂

Piani di Clodiasta on nyt kokemusta neljältä kesältä ja se tosiaan on meidän perheen ykkönen. Vaikka high season tuo ruuhkaa ja nostaa hintatasoa, niin sen positiivinen puoli ohjelmiston paraneminen entisestään ja tunnelman nouseminen kattoon tuolla leirintäalueella. Molemmista kun on kokemusta.

la 6.7.2019 Lazise (I) – Deiva Marina (I) 292 km

Piani di Clodialla leirin purku oli keskimääräistä suurempi duuni. Viikossa saa tehokkaasti jo kaikki varusteet levälleen ja tuolla laitoimme ainoa kerran Isabella Sun Shine Plus katoksen kaikkine sivuineen pystyyn. Muutoin menimme koko reissun (taas) Isabellan Shadow katoksella.

Reitti näytti taas navin ruudulla isolta osin samalta kuin suolisto ultrassa mutta oli kuitenkin koko matkaltaan ihan helposti ajettavaa reittiä. Alun perin valitun leirintäalueen vaihdoin ennen lähtöä toiseen eli Camping Valdeivaan. Perusteena se, että tältä alueelta löytyi uima-allas. Pienestäkin altaasta on iloa noissa helteissä.

Alueelle saavuttuamme respan täti katsoi yhdistelmää ja kysyi vaunun pituutta. Ennen sisäänkirjautumista täti halusi, että kävelemme reitin paikalle läpi, varmistaakseen että yhdistelmä mielestämme sinne mahtuu ja taipuu.

Camping Valdeiva

+ ystävällinen henkilökunta
+ erityisplussa ravintolan isännälle (oli ylpeä omalla reseptillä paikan päällä leipomastaan leivästä, mikä olikin hyvää)
+ hyvät peruspalvelut ja ilmainen sukkulabussi
+ allas, pieni mutta kuitenkin
(+) perussiistit saniteettitilat
(-) melko ahtaat leiriruudut

Täällä satoi ensimmäisen kerran valveillaolo aikanamme.

Cinque Terre oli toinen reissun pääkohteista. Leirintäalueelta oli ilmainen sukkulabussi satamaan ja samalla juna-asemalle. Me tosin sähläsimme aikataulun kanssa emmekä jääneet odottamaan tuntia vaan ajoimme asemalle autolla.

IMAG0776

Deiva Marinasta menimme ensin junalla Levantoon. Levannossa vaihto junaan mikä taas pysähtyi Cinque Terren joka kylän asemalla. Aloitimme ensin järjestyksessä eli Monterosso al Maresta.

B

Porukkaa oli riittävästi liikenteessä ja vaihdoimme taktiikka. Seuraava kylä olikin viimeinen viidestä eli Riomaggiore. Näiden kahden jälkeen oli vähän fiilis, ettei nämä nyt niin ihmeellisiä ole.

Kolmas eli Manarola lunasti sitten odotukset ja jäi suosikiksi.

Cinque Terre - Manarola

Cinque Terre – Manarola

Tuolla söimme rantaravintolassa ja pääsimme aitiopaikalta seuraamaan hyppelyä kalliolta mereen. Ja yhden keski-ikäisen naisen 45 min henkistä kamppailua kielekkeellä. Hyppy jäi hyppäämättä ja palasi kalliota pitkin takasin alas.

Cinque Terre - Manarola

Cinque Terre – Manarola

Neljäs kylistä oli Corniglia mikä sijaitsikin sitten aika monen porrasaskelman päässä. Ylhäällä palkitsimme itsemme oluella ja jätskillä. Kosteusprosentti oli aamulla tasan 100% eikä se kovin alas vajonnut päivän mittaan. Jos paita oli herkästi muutenkin märkä niin nyt se oli läpimärkä.

Cinque Terre - Vernazzola

Cinque Terre – näkymä Vernazzolasta alaspäin

Viiden kylän eli Vernazzan osalta lapsia piti jo oikeasti motivoida ja kertoa miksi viiden sarjasta ei yhtään voi jättää käymättä.

Mutta joo. Pitkä päivä. 17000 askelmaa ja 58 kerroksen verran nousua eli olihan se ihan reipasta hyötyliikuntaa. Kylästä kylään olisi kai päässyt polkuja pitkin kävelle. Tosin kaksi reiteistä oli, ainakin virallisesti, maanvyöryjen takia suljettuina.

ma 8.7.2019 Deiva Marina (I) – Agliano (I) 189 km

Reissuja suunniteltaessa tulee hyödynnettyä useampaa kanavaa. Talven aikana karavaanari.org saitilla oli tullut tärppinä viineihin liittyen Piemonten alue mikä jäi sopivasti myös jo suunnitellulle reitille. Seuraava siirtymä olikin sitten sinne.

Leirintäaluetta valittaessa ei ACSI:n appsissa ei ollut mitään runsauden pulaa ja valinta oli Camping International Le Fonti. Piemonten alueella ei juuri tullut vastaan matkailuvaunuja tai -autoja. Alueella ei ole mitenkään paljon turisteja.

Camping International Le Fonti

+ erittäin ystävällinen ja palveleva henkilökuna
+ hyvä allas
+ tilavat leiriruudut ja rauhallinen alue
+ hyvät peruspalvelut
(-) siistit mutta askeettiset ja vanhat saniteettitilat

Camping International Le Fonti

Camping International Le Fonti – tilavat ruudut porrastetussa rinteessä

Camping International Le Fonti

Camping International Le Fonti – alueen asiallinen allasalue

Camping International Le Fonti

Camping International Le Fonti – rauhallista maalaismaisemaa

Segwaylla lähimaisemiin tutustumassa

Segwaylla lähimaisemiin tutustumassa

Viinitilavierailu – day 1

Nyt kun oltiin oikealla viininviljelysalueella niin viinitilalle oli tietenkin päästävä. Taas kännykkä ja google käyttöön. Tiloja ja vierailukohteita oltiin yritetty löytää eri sivustoilta, blogeista ja matkakertomuksista. Ensimmäisessä paikassa vedimme vesiperän. Paikka oli selvästi remontissa. Portit ja ovet visusti kiinni, työmiesten ollessa laajennusosalla täydessä touhussa.

Toisesta navigoidusta paikasta jäi vaikutelma, ettei ole avoinna vierailuja varten, eikä googlekaan tuntenut aukioloaikoja toisin kuin muissa paikoissa.

Kolmas paikka, remontissa. Kulkuväylät oli juuri valettu ja takapihojen kautta ei päästy mihinkään.

Neljäs paikka napattiin tienvarsimainoksen perusteella, josko näin. Paikan päällä olleen naisen italiankielisestä selostuksesta olimme ymmärtävinämme, että cantina on lopullisesti suljettu. Tässä vaiheessa alkoi jo lievää suuremmin turhauttaa… Piemontessa emmekä löydä itseämme viinitilalle.

No yrittänyttä ei laiteta ja viidennellä kerralla tuli täysosuma ja oli vähän tuuriakin matkassa. Tilan pihalla oli hiljaista kuin huopatossutehtaalla mutta ovi aukesi kun nyiemme kahvaa. Kysymys: onko meillä varausta, no ei ollut. Mutta onneksi yhdellä tilan tyttäristä oli aikaa ja pääsimme kierrokselle. Samaan aikaa kahdella muulla oli kierros meneillään, toisella australialaisen pariskunnan kanssa, toisella norjalaisen kanssa. Ja tilalle oli tulossa vähän ajan päästä 8 hengen hotelliryhmä.

Nyt saatu setti vastasi kaikin puoli odotuksia: ensin täysi kierros tuotantotiloihin ja kellariin erionmaisen esittelyn kera. Tämän jälkeen täysimittainen tasting minkä yhteyssä laaja esittely teoriaan ja historiaan. Paikka oli Ca´del Baio mille täysi kymppi ja varaukseton suosittelu!

Myös täällä tastingin hinta oli 15 € / hlö mutta sitä ei veloitettaisi ostosten ylittäessä minimirajan. No tästä ei muodostunut ongelmaa: mukaan lähti 3×3 pulloa Barbarescoa, 2×3 pulloa Nebbiolloa ja jokerina 6 pulloa Moscatoa.

Viinitilavierailu – day 2

No nyt kun oltiin pää saatu auki ja makuun päästy, niin pitihän sitä päästä maistamaan vielä toiselle tilalle Baroloa. Piemonteen nimittäin tuskin ihan heti uudelleen eksymme. Samalla päätimme, että jäämme alueelle vielä yhdeksi yöksi.

Ekan päivän harhailuista viisastuneena päätimme, että seuraavalle tilalle tehdään etukäteisvaraus. Tiloilla puhutaan erittäin yleisesti ja hyvää englantia mutta hyödynsimme lertsan avuliaan respan tytön jota pyysimme soittamaan valitulle tilalle. Hoitui näppärästi italiaksi ja meillä oli nyt varma varaus ja etukäteen sovittu aika.

Pientä haastetta toi se, ett Barolon kylällä oli joku festivaali ja navin esittämä tie oli suljettu. Saimme kuitenkin luvan ajaa eteenpäin selitettyämme tilanteen. Ongelmaksi vaan muodostui se, että hetken päästä navin mielestä tilan rinteessä ollut polku oli tie… Ei kun autolle takaisin ja toista, oikeaa reittiä pitkin tilan parkkikselle.

Fratelli Serio & Battista Borgogno oli tämän nyt valitun tilan nimi. Seinällä olevasta vuosiluvusta 1897 pystyi päättelemään, että ihan aloittelijoita he eivät tässä touhussa ole. Olimme harhailusta johtuen vähän myöhässä, mutta Italiassa se kai ole niin minuutin päälle. Meidät otti vastaan tilan tytär (täällä ei ilmeisesti tarvitse opolta kysellä uravalintoja…) joka ohjasi meidät tasting tilaan. Maistelun yhteydessä saimme taas perusteellisen selvityksen historiasta, maaperästä, sateisista kesistä jne.

Toisin kun Ca’ del Baiossa tutustuminen tuotantotiloihin tapahtui tasting ja ostosten jälkeen ja oli laajuudeltaan suppeampi. Täältä ostoksemme oli 3×2 pulloa Baroloa, 2×1 pullo Nebbioloa, 1 pullo Barberaa ja 1 pullo Barbarescoa.

Fratelli Serio & Battista Borgogno

Fratelli Serio & Battista Borgogno – pitkä on historia

Piemonten maisemia

Piemonten maisemia

Vähän lähti ehkä ostokset lapasesta. Vaikka Gardan käyttövalkkarit tuli tuhottua reissun aikana, niin kotiin tuli kannettua 42 pulloa. Onneksi Fendtissä on tilaa ja kantavuutta ja Superbissa vetokykyä.

Tuon viimeisen tilavierailun jälkeen ajoimme vielä läheiseen Castello di Serralunga d’Albaan. Hiljainen paikka missä kuitenkin kauppa auki. Tuolta mukaan tarttui kotiin tuotavaksi salamia ja tryffelituotteita.

Piemonten maisemat on uskomattoman hienot,  Langhe-Roero ja Monferrato itse asiassa ihan Unescon arvoiset.  Toki vihdoinkin onnistuneet ja odotusarvot täyttäneet viinitilavierailut kruunasi kaiken.

DSC00759DSC00793DSC00771

to 11.7.2019 Agliano (I) – Saint-Gervais-les-Bains (F) 248 km

Tässä vaiheessa reissusuunnitelmarunkoni varapäivistä oli käytetty kolme neljästä. Jossain vaiheessa plänissä oli ollut mahdollinen visiitti Torinossa mutta se jätettiin nyt väliin. Suunnaksi Alpit ja toinen reissun pääkohteista eli vierailu huipulla.

Matka ei ollut erityisen pitkä mutta todennäköisesti kallein pätkä millään meidän reissulla. Italia tietulleihin meni reilusti yli 40€ ja Mont Blancin tunneli köyhdytti meitä yli 60€. Halpaa kuin saippua…

Mahdollisista lertsavaihtoehdoista oli valinnut Nature & Lodge Camping Les Dômes de Miage nimisen paikan. Tuolta tuli se noin 20 km Chamonixhin mutta alue vaikutti muutoin lupaavalta, mitä se sitten olikin.

Nature & Lodge Camping Les Dômes de Miage
+ todella upeat maisemat
+ erinomainen palvelu ja ystävällinen henkilökunta
+ loistavat leiripaikat
(+) keskinkertaiset mutta siistit saniteettitilat

Nature & Lodge Camping Les Dômes de Miage

Nature & Lodge Camping Les Dômes de Miage – maisemat kohdillaan

Pikkujutuilla saa ihmeitä aikaiseksi.

Leirintälueen viereiselle kylälle meni kohtuullinen pyöräväylä mihin tuli mentyä Segwaylla.

Saint-Gervais-les-Bains

Saint-Gervais-les-Bains – leirintäalueen viereinen kylä

Tulopäivän päätteeksi kävimme Chamonixissä tsekkaamassa kylän ja toisaalta perehtymässä miten huipulle pääsee. Lippuja ei voi ostaa etukäteen netistä eikä paikan päältä. Varmiten jonot kuulemma välttäisi sillä että tulisi paikalle klo 6:30 eli ennen turistibusseja.

Päätimme kuitenkin tarvittaessa vaikka jonottaa koska aikainen herääminen ei kiinnostanut ja toisaalta huipulle ei kannattaisi mennä jos on huono keli. Ennuste lupasi puolipilvistä, mikä olikin seuraavan päivän sää. Saimme liput 5 min jonotuksella ja gondolissa olimme alle 20 min eli ei tarvinnut jonoissa väsyä.

Aiguille du Midi

Aiguille du Midi – kohta mennään

Huipulle mennään kahdella eri gondolilla eli vaihto puolessa välissä. Matka kestää noin 20 min ja gondolissa on arviolta noin 70 henkeä samaan aikaan kyydissä. Ihan mukava ja turvallisen tuntuinen matka, vaikka maisemat onkin huimaavat.

Gondoli Midille

Gondoli Midille

Gondoli

Näkymä alas gondolista

Gondolien vaihtopiste puolessa välissä

Gondolien vaihtopiste puolessa välissä

Ylhäällä terasseilta aukeaa näkymät joka suuntaan, jos aukeaa. Ensi alkuun vaikutti, että ylhäällä ollaan pilvessä mutta onneksi pilvimassa repesi ajoittain ja näkymät aukesivat.

Oma lukunsa on noin lasikoppiin pääse mihin sai jonottaa sen puoli tuontia. Koppiin mennessä huopikkaat kenkien päälle ja kännykkä pois. Henkilökunta hoiti toki kuvaamisen puolestasi. Jonotus tapahtui lasilattian päällä. Edessä oleva tenava veti tietysti tasajalkaa jotta olo olisi ollut mahdollisimman miellyttävä.

Aiguille du Midi on hieno ja käymisenarvoinen paikka. Mutta meidän perheen rankingissa jää pronssille. Edelle menee niin Mt Pilatus kuin Jungfraujoch. Noissa on molemmissa paremmat maisemat ja monipuolisempi matka huipulle.

Näkymä Chamonixin suuntaan

Näkymä Chamonixin suuntaan

la 13.7.2019 Saint-Gervais-les-Bains (F) – Annecy (F) 90 km

Seuraava siirtymä ei ollut kilsoina pitkä mutta osoittautui reissun haastavimmaksi pätkäksi. Auton navi näytti samaa reittiä kuin kännykän. Olin nopeasti vilkaissut mukana ollutta paperista Alppitiekarttaakin ja sen perusteella mitään erityisen ihmeellistä ei ollut odotettavissa.

Loppujen lopuksi jouduimme ajamaan kymmeniä kilometriä serpenttiiniä missä oli nousua, laskua, kapeutta ja kuoppaista asfalttia. Ei muuten tullut yhtään vaunua vastaan ja vähissä oli matkailuautotkin. No tästäkin reitistä selvittiin, onneksi vielä ehjin nahoin.

Nyt alettiin olla jo lähellä todellisen high seasonin alkua ja viikonloppu alkamassa. Annecyn järven rannalla leirintäalueita on riittävästi mutta navigaattoriin oli laitettu ykkössuosikin osoite. Respassa ensimmäinen vastaus kysymykseen löytyykö paikkaa oli ”en usko”. Mutta paikka löytyi kun löytyikin kun tarve oli vain kahdeksi yöksi. Kolmannen yön tarve ja matka olisi jatkanut seuraavalle kämppärille.

Camping Europa

+ loistavat saniteettitilat
+ hienot allasalueet
+ erinomainen palvelu ja henkilökunta
+ hyvä sijainti
(+) hyvät leiripaikat mutta melko ahtaat (max 8 m kalusto sallitaan)
(0) hintava vaikka onkin tasokas

Myös Annecystä oli tullut luettua ja kuultua vain positiivisia kommentteja. Tästäkin huolimatta kaupunki pääsi yllättämään meidät, positiivisesti! Idyllinen ja sympaattinen kaupunki oikeassa mittasuhteessa. Porukkaa oli liikenteessä runsaasti: sunnuntaipäivä ja pvm 14.7 eli Ranskan kansallispäivä.

Annecy

Annecy

Annecy

Annecy

Annecy

Annecy

Annecy

Annecy – sunnuntai ja 14.7 niin porukkaa riitti

Annecy järvi

Annecy järvi

Ensimmäinen haaste oli löytää parkkipaikka. Keskustan tuntumasta, nou hope. Paikka löytyi kävelymatkan päästä isolta kirkolta missä näytti olevan matkailuautoja ns. puskaparkkilaisina.

Annecy järven vieressä oli erinomainen pyörätie. Leirintäalueelta oli keskustaan noin 10 km. Sen verran tuli taas testattua Segwayta että tuo matka edes-takaisin ja akkua oli vielä jäljellä 35 %.

Kerrankin kunnon pyörätiet

ma 15.7.2019 Annecy (F) – Bern (CH) 219 km

Alkuperäisessä suunnitelmassa seuraava siirtymä olisi ollut Geneve-järven rannalle ja siellä käynti Chilloin linnassa. Linnoja oli reissulla jo nähty ja sääennuste lupasi jo viileämpää joten muu ohjelma olisi ollut leirintäalueella oleilua ja altaita oltiin jo nähty.

Niinpä suunta kohti Berniä mikä jäi reitin varrelle. Kaipa noin isosta kaupungista nähtävää löytyisi. Via Michelinin appsi lupasi kahden ja yhden tähden katsastettavia nähtävyyksiä.

Matkanvarrella pysähtymispaikalla bonggattua: puskaparkkilaisia, todennäköisesti niitä maatalouden kausityöläisiä mitä näkyi edellisen kesän Ranskan visiitilläkin.

Puskaparkki matkan varrelta

Puskaparkkilaisia matkan varrella – oletettavasti kausityöläisten leiri

Olen ottanut tavakseni varmistaa leirintäalueella suunnistamisen siten, että osoite on auton navissa ja vähintään loppupätkälle varmistus ACSI:n appsista kännykässä avatun mapsin kautta. Aina kun auton navi ei edes tunne osoitetta tarkkaan ja ACSI:ssä on tarkat koordinaatit. Tällä kertaa onnistuin jotenkin loppupätkällä sohlaamaan meidät väärälle kämppärille. Piti mennä Camping Eichholziin mutta perillä löysimme itsemme Camping Thörishausista. Paikka vaikutti olevan kiinni. Päärakennusta ympäri kävellessä vastaan tuli koiran ulkoiluttaja jolta kysyttyämme saimme vastauksen, että paikan pitäjä on kyllä jossain päin aluetta. Hetken päästä vanhempi rouva tulikin meitä vastaan ja saimme kirjauduttua sisään.

Camping Thörishaus 

– täysin kausipaikkalaisiin pohjautuva alue
– leiripaikat viherkentän sora-alueella tappituntumassa
– sähkön sai kun onneksi oli 40m roikkaa mukana
(+) siistit mutta patinoituneet saniteettitilat
– kokonaisuutena kummallinen alue, valitse joku muu jos mahdollista

Camping Thörishaus

Camping Thörishaus

Lämpötila oli tippunut ensimmäisen kerran päiväsaikaan alle 20 asteen. Ja taisi taivaalta tulla joku hajapisarakin. Tähän päälle, että Bern jätti meidät totaalisen kylmäksi. Vihreän harmaa vanha kaupunki ei riemunkiljahduksia herättänyt. Huono leirintäalue, pettymys kohteen suhteen, heikentynyt sää ja selkeästi alkanut paluumatka… Tässä hetkessä kävi ensimmäisen ja onneksi ainoan kerran mollivoittoinen fiilis.

Bern

Bern – harmaan vihreä oli vallitseva väri

ti 16.7.2019 Bern (CH) – Bacharach (D) 441 km

Minulle ja samalla meille poikkeuksellisesti loppumatkaa ei oltu ennakkoon suunniteltu. Vinkkejä tuli kyseltyä ja osin niiden perusteella (thänks Karabiilisti) suunnistimme Reinin jokilaaksoon. Saksassa oli tullut aiemmin vastaavasti improvisoitua prätkällä Moselin jokilaaksoon. Josko se nyt onnistuisi vastaavasti Reinijokilaaksossa vaunun kanssa.

Valinta osin kylän, Bacharach ja osin leirintäalueen Camping Sonnenstrandin takia tuonne.

Camping Sonnenstrand

+ ystävällinen henkilökunta
+ leiripaikat heti rannassa, tosin ahtaasti mitoitettuna
+ hyvät palvelut ja ravintola
+ kävelymatka kylään
(+) siistit mutta päivittyneet saniteettitilat

Paikka oli niin idyllinen jotta jo sisäänkirjautumisen aikana oli selvää, tänne jäädään kahdeksi yöksi ja sen jälkeen pidempi siirtyminen Travemündeen. Btw. tulimme alueella kello 3 iltapäivällä ja saimme kolmanneksi viimeisen sähköpaikan. Kohta alue olikin sitten täynnä…

Camping Sonnenstrand

Camping Sonnenstrand – ei mahtunut Fendt poikittain ruutuun, sen verran tiivis oli mitoitus

Camping Sonnenstrand

Camping Sonnenstrand – Reinin jokiliikenne oli vilkasta ja sitä oli oikeasti mielenkiintoista seurata

Leirintäalueelta oli kävelymatka Bachrachin kylälle mitä oli jollain sivulla kehuttu Reinin idyllisimmäksi kyläksi. Sellainen se oli, toki melko pieni ja hiljainen.

Bacharach

Bacharach

Bacharach

Bacharach

Joen pinnan taso humppaa melkolailla vuosittain. Kaupungin muuriin oli merkitty vedentasojen maksimeita vuosittain. Korkealla se on käynyt. Leirintäalueemme oli ollut yhtälailla vuosien varrella vedenpeitossa useamman kerran. Respa ja ravintola oli syystäkin  toisessa kerroksessa minne asti vesi ei sentään ollut koskaan noussut.

Bacahrach

Bachrach – veden korkeuksia eri vuosilta

Teimme veturilla päiväretken joenvartta ajellen, aina Boppardiin asti, aina välillä kylissä pysähtyen.

Ja tulipa nähtyä ensimmäisen kerran ilmalaivakin livenä.

Ilmalaiva

Ilmalaiva

Ennen kyläkierrosta vierailimme Rheinsteinin linnassa mikä oli 10 km matkan päässä leirintäalueeltamme. Tämä linna osoittautuikin tosi hienoksi ja oli ehdottomasti tämän reissun hienoin.

Rheinstein Castle

Rheinstein Castle

Rheinstein Castle

Rheinstein Castle

Rheinstein Castle

Rheinstein Castle – näkymä Reinille

to 18.7.2019 Bacharach (D) – Ivendorf (D) 644 km

Vuorossa siirtyminen Travemündeen ja samalla reissun pisin ajopäivä. A7:lla oli kiitettävän paljon tietöitä mutta selvisimme inhimillisillä jonotuksilla. Kilautin matkalta varmuudeksi Ivendorfiin ja varmistin, että tilaa on vaikka saapuisimme vasta illalla.

Ivendorfin kämppäristä on jollain tavalla alkanut pitämään, vaikka se vähän karu onkin. Tuttu ja turvallinen valinta, loistavalla sijainnilla saapumista ja lähtöä ajatellen. Sisäänkirjautumisen yhteydessä ilmoitimme, että poistumme seuraavana päivänä myöhään illalla. Tällä kertaa veloittivat jonkun pienen lisäveloituksen tuosta normaalia myöhäisestä checkoutista.

Campingplatz Ivendorf

+ loistava sijainti saapumista ja lähtöä ajatellen
+ henkilökunta
+ tilavat paikat
+ asialliset saniteettitilat
+ / – hyvät että on allas mutta vedenlaatu epäilyttää
(-) tietty viimeistelemättömyys. Itseä häiritsee purkujätemurskan käyttö tiepohjissa

Perjantaina oli päivä käytettävissä ja aikaa tapettavana. Koska emme olleet aiemmin käyneet Lübeckissä, paikkasimme tuon aukon sivistyksessämme. Lübeck on sekin ihan kiva kaupunki ja tutustumisen arvoinen.

Lübeck - Holstentor

Lübeck – Holstentor

Lübeck

Lübeck

Lübeck - Town Hall

Lübeck – Town Hall

Ja tuliaisiksi piti tietenkin ostaa Lübeckin marsipaania.

Lübeck - marspiaania

Lübeck – marspiaania

Vanhan kaupungin lisäksi suuntasimme Citti-markettiin mistä oli nettipalstoilla ollut keskustelua. Isohko kauppakeskus missä oli nähtävää ja ostettavaa. Tuon jälkeen kävimme vielä Sari Bernerin kaupassa satamassa ostamassa bulkkijuomat. Olihan tuo kohtuu edullista. Sama Lapinkullan levy siellä 8€ ja nyt mökkimatkalla S-Marketissa 32€.

la 20.7.2019 – su 21.7.2019 Travemünde (D) – Finnlines – Helsinki –  Vantaa (FIN) 22 km

Finnlinesin lähtöaika Travemündestä on tympeä. Etenkin kun tällä kertaa taas matkailuvaunut ja -autot pääsivät viimeisten joukossa sisään, noin klo 1 yöllä.

Aika laivalla on myös omanlaista ajan tappamista: nukkumista, syömistä, lukemista ja pelailua.

Yhteenvetoa

Olipahan taas hieno ja onnistunut reissu! Kaiken kaikkiaan 31 yötä joista 12 Italiassa, 8 Saksassa, 4 Ranskassa, 3 Sveitsissä, 1 Itävallassa ja pakolliset 3 laivalla.

Pisin yhtäjaksoinen paikallaolo oli Gardan 7 yötä. Muutoin stopit meni 6 kpl 1 yö, 6 kpl 2 yötä ja 1 kpl 3 yötä paikoillaan.

Kilometrejä kertyi 5110 km kotiovelta kotiovelle. Arviolta 3800 km noista vaunu perässä ja loput pelkällä veturilla.

Naftaa paloi aika tasan 600 l mikä tekee kokonaiskeskikulutukseksi 11,8 l/100km ja vaunun kanssa se on ollut noin 13 l/100km, mikä on yllättävän kova aikaisempiin reissuihin nähden. Ilmeisen raskas reitti, reipas keskinopeus ja aiempia kesiä enemmän tavaraa mukana. Tulihan pelkästään noita viinitilojen ostoksia 42 pulloa kotiin asti. Ja onhan tuo Fendt raskaampi muutenkin kuin mitä aikaisempi Hobby oli.

Katsotaan mitä tulevaisuus ja tulevat kesät tuovat tullessaan. Jos maailma ei mullistu niin eiköhän tämä harrastus saa jatkoa. Jotain uutta on kyllä keksittävä maiden ja reittien osalta. Pari alustavaa hahmotelmaa on jo mielessä. Toisessa suuntana Portugali ja Espanja, matkan varrella tietenkin Ranskaa ja Luxemburg.  Tai vaihtoehtoisesti Via Baltican kautta idempää alas Kroatiaan.

Kiitokset jos jaksoit lukea loppuun saakka 🙂

Elämyksellisiä ja turvallisia reissuja kaikille!

26.7.2019 / MR