Eurotour 2022

Saksa – Itävalta – Italia – Sveitsi – Ranska – Luxemburg – Saksa

1.7.2022 – 31.7.2022

Toteutunut reitti leirintäalueineen missä yövyttiin sekä päänähtävyyksineen ja kohteineen löytyy alta mapsissa. Tämän kertomuksen lopussa on yhteenvetoa reissusta kustannuksineen sekä huomioita koiran kanssa reissaamisesta. Jos sinne asti jaksat lukea ja skrollata 🙂

Kesän 2022 reissu oli meille kuudes vaunun kanssa Eurooppaan ja neljäs kerta kun valitsimme suoran merireitin Vuosaaresta Travemündeen. Pari vuotta oli koronan takia euroreissuista taukoa, jolloin reissattiin kotimaassa ja vuonna 2020 kävimme myös Pohjois-Norjassa. Ennen lähtöä mietitytti onko rutiinit tallella ja onko korona-aikana Keski-Euroopassa alueilla ruuhkat lisääntyneet. Juhannuksen vietimme saaressa mökillä, joten loma ja reissu ajoittui tällä kertaa heinäkuulle. Suurin muutos aiempiin reissuihin oli se, että meillä oli ensimmäistä kertaa mukana koira – berninpaimenkoiramme Ronja.

Ronja oli ollut edellisenä kesänä kotimaan reissulla mukana, joten matkustaminen ja vaunussa oleminen oli tuttua. Uutta oli nyt ulkomaan matkailuun liittyvät kuviot ja erityisesti matkustaminen laivalla.

Pe 1.7.2022 – la 2.7.2022 Vantaa – Helsinki (22 km) – & Finnlines / Travemünde 

Laivaliput varattiin helmikuussa, juuri ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan. Menomatkalle löytyi hytti helposti mutta paluumatkalle jouduimme ottamaan 3 hengen hytin ja minulle erillisen miespaikan, muuta vaihtoehtoa kun ei ollut saatavilla. Toki nukuin itsekin tuossa hytissä – tunnelma oli varsin tiivis.

Menomatkalla alkoi jo vähän jännittämään kun Ronja nyrpisteli seiskakannen pissalaatikolle. 17 tunnin pidättämisen jälkeen sitten totesi, että pakko kai se on tuohon haisevaan laatikkoon tehdä. Isomman hädän säästi maihin asti. Paluumatkalla homma menikin jo rutiinilla. Laivamatkahan kestää sen 30 tuntia ja siihen päälle odottelu laivaan pääsyä.

Ensimmäisen yön vietimme, tuttuun tapaan, Camping Ivendorfissa minne olin laittanut etukäteen meiliä, että olemme tulossa sulkemisajan jälkeen. Kulkukortti oli tällä kertaa teipattuna respan ikkunaan nimen alle.

Su 3.7.2022 Travemünde (D) – Goslar / Langelsheim (D) 306 km

Sunnuntaiaamun valjettua matka jatkui kohti reissun ensimmäistä rastia Goslaria. Alkuun vaikutti, että sunnuntaina ei ole ruuhkaa mutta loppujen lopuksi autoja oli runsaasti liikenteessä ja tietöistä johtuen myös stauta. Majoituimme Campingplatz Wolfshageniin, mikä sijaitsi Goslarin vieressä Langelsheimissa.

Campingplatz Wolfshagen ”Am Krähenberg”

+ ystävällinen ja hyvä palvelu
+ rauhallinen alue ja hyvät leiriruudut
+ vieressä hyvä ja iso uima-allasalue mihin pääsi maksutta
+ ravintolassa hyvä ruoka ja kohtuullinen hintataso
(o) saniteettitilat perusasialliset

Goslar osui reitille ja olin bongannut sen Unelmatripin nettisivuilta, mistä löytyy runsaasti vinkkejä muuallekin. Sekä Goslar että siellä sijaitseva Rammeslbergin kaivosalue museoineen ovat Unescon kohteita. Sunnuntaina Goslar vaikutti uneliaalta paikalta, mutta maanantaina aamuretkellä vaimon kanssa kiertäessä, siellä oli jo hieman eloa. Kaunis pieni kaupunki, lukuisine sympaattisine ristikkotaloineen.

Rammelsbergissä ei todellakaan ollut ruuhkaa. Museoon tutustuimme omatoimisesti ilman maanalaisia ohjattuja kierroksia. Sellaisenaan museo ei tehnyt mitään erityisen lähtemätöntä vaikutusta. Kierrokset olisivat varmaan avanneet aluetta eri tavalla.

Ma 4.7.2022 Goslar / Langelsheim (D) – Würzburg / Kitszingen (D) 323 km 

Seuraava kohde valikoitui myös sillä perusteella, että se osui reitille ja Würzburgissa ei ollut tullut aiemmin käytyä. Saksan läpiajo kun piti joka tapauksessa jakaa osiin. Siirtymät oli tarkoitus pitää kohtuullisina Ronjankin takia. Ja toisaalta totesimme, että yhden yön pysähdystaktiikka on suhteellisen raskas – leiri pystyyn, siirtyminen ja leiri kasaan – jälkeen ei välttämättä ole enää päivän päätteeksi energiaa mihinkään kohteisiin tutustumisiin.

Würzburgin lähellä oli useampi leirintäaluevaihtoehto mistä päädyimme Kitzingenissä sijaisevaan Campingpltaz Schiefer Trumiin. Nimi tulee muuten kaupungin kallistuvasta tornista.

Campingplatz ”Schiefer Turm”

+ hyvä palvelu
+ hyvällä paikalla joen varressa
+ hyvä ravintola
+ erittäin hyvät saniteettitilat
(o) ahtaat leiriruudut mikäli joutuu teltta-alueen viereisille paikoille

Tytöt halusivat nukkua aamuisin pitkään, mikä mahdollisti sen, että teimme aamupäivällä vaimon kanssa omia retkiä Ronjan jäädessä tyttöjen kanssa vaunulle. Kitzingenistä ajelimme extempore tutustumaan läheisiin pikkukyliin. Tavoitteena oli myös löytää paikallista Silvaner-viiniä. Jalkauduimme Iphofenissa mikä osoittautui idylliseksi paikaksi.

Viiniä pääsimme maistelemaan ja ostamaan Weingut Hans Wirschingenillä missä meidät otti vastaan itse herra Hirsching, Varsinaisen maistelun ja myynnin hoiti sitten hänen tyttärensä.

Würzburgiin lähdimmekin sitten koko porukalla. Ronjan ollessa mukana tutustuminen jäi ulkopuolelta katselemiseksi. Kameraan tallentui Würzburgin linna puutarha-alueineen, Alte Mainbrück, joen varressa oleva vanha nosturi sekä Festung Marienberg.

Ke 6.7.2022 Würzburg / Kitzingen (D) – Augsburg (D) 192 km 

Alkuperäisessä suunnitelmassa olimme ajatelleet yöpyä Dachaun läheisellä leirintäalueella, mutta muutimme suunnitelmaa ja päädyimme Augsburgiin. Samalla Münchenissä käynti jäi pois ja vaihtui siis Augsburgin nähtävyyksiin. Täälläkin oli muutama leirintäaluevaihtoehto ja valinta osui Bella Augustaan.

Campingplatz Bella Augusta

+ hyvät palvelu
+ hyvät leiriruudut
+ erittäin koiraystävällinen alue
(+) lähellä ilmainen uimaranta

Varsinainen pääkohde tältä sijainnilta oli Dachaun keskitysleiri. Alueelle ei saa viedä koiria, joten päädyimme jakamaan porukkamme kahtia, jolloin toinen pari odotti parkkipaikalla Ronjan kanssa. Onnistui näinkin, vaikka suhteellisen tylsää oli ajantappaminen, rehellisesti sanottuna. Alueeseen tutustuminen kun ottaa helposti laajuutensa vuoksi jopa kolme tuntia. Vaikuttava paikka, joskin erilainen kuin Auschwitz missä on tullut käytyä aikaisemmin.

Augsbugissa itsessäänkin oli nähtävää. Kävimme Fuggereissa mikä on maailman vanhin edelleen käytössä oleva sosiaalisen asumisen kompleksi.

Augsburgin Botanical Garden oli taas koiran kanssa kiertäen mukava kohde ja puisto oli käymisenarvoinen kohde muutoinkin.

Vaimon kanssa kävimme Augsburgin keskustassa mistä alla olevat kuvat raatihuoneelta ja Augsburg Domista.

Pe 8.7.2022 Augsburg (D) – Ehrwald (A) 142 km

Augsburgista matka jatkui kohti etelää ja suunnitelmissa oli Zugspitzen huiputtaminen. Aamulla matkaan lähtiessä naviin laitettiin Saksan puolella olevan leirintäalueen osoite. Vaikka olimme portilla jo ennen puolta päivää, vastauksena oli täynnä. No onni onnettomuudessa, koska saimme puhelimitse varauksen Itävallan puolella olevalle alueella mikä oli ollut toinen plan A:n vaihtoehdoista. Kyseinen alue olikin sitä luokkaa, että pääsi meidän listoilla heittämällä top5:seen ja saniteettitilojen osalta ykköseksi. Alue on yksi Leading Campingsin leirintäalueita. Alueen etuna se, että se toimii hotellin yhteydessä ja osa palveluista on leirintäalueelle yhteisiä. Tuolla olimme kaksi yötä ja sen verran täyttä oli sielläkin, että jouduimme öiden välillä vaihtamaan kerran paikkaa. 

Camping Zugspitze Resort 

+ käsittämättömän hienot huoltorakennukset ja saniteettitilat.
+ erittäin hieno SPA-osasto altaineen, vesiliukumäkeineen, saunoineen etc
+ Hoplop-tasoinen leikkialue ja Elixia-tasoinen kuntosali
+ loistava sijainti Zugspitzen hissi aseman juurella ja maisemat ei voisi paremmat olla
+ loistava palvelu ja erinomainen ravintola kohtuullisella hintatasolla
(o) leiriruuduissa omat vesi- ja viemäripisteet mutta täyttö karkeaa louhosta

No varsinainen pääpontti alueelle saapumiseen oli Zugspitze mikä on Saksan korkein vuori kohoten aina 2962 metrin korkeuteen. Zugspitze sijaitsee Saksan ja Itävallan raja-alueella. Hissiasema oli tosiaan aivan leirintäalueen vieressä. Hissiin ja huipulle olisi saanut ottaa koirankin mukaan, mutta vaimo jäi korkeanpaikankammoisena alas Ronjan kanssa. Sää oli kohtuullinen mutta olisi voinut olla toki parempi eli pilvettömämpi. Onneksi välissä pilviverho hieman repeili, jotta näimme alas asti.

Paluumatkalla näkyvä Eibsee näytti ylhäältä huomattavasti hienommalta kuin alhaalla paikan päällä missä teimme iltakävelylenkin.

Huipun lisäksi Partnachin rotkolla ja luonnollisesti sinne mennessä Garmisch-Partenkirchenissä. Rotko on 702 m pitkä ja paikoin yli 80 m syvä. Täytyy olla ylpeä Ronjasta miten käyttäytyi rauhallisesti, vaikka ympäristö outo, paljon melua, ahtaat polut missä liikenteessä runsaasti ihmisiä ja muita koiria.

Su 10.7.2022 Ehrwald (A) – Lazise (I) 322 km

Reissun odotetuin paikka oli varmasti Garda-järvellä sijaitseva Piani di Clodian leirintäalue minne oltiin tehty ja maksettu varaus jo kevättalvella heti laivalippujen ostamisen jälkeen. Minimivarausaika highseasonin aikaan on 7 yötä ja lisäksi se alkaa ja päättyy aina sunnuntaina. Alue oli yli 90% täynnä ja koska alueesta osa on lemmikkieläinvapaita, vapaita vaihtoehtoja olisi ollut hyvin rajoitettu määrä. Todennäköisesti paikan olisi varmaan saanut ilman etukäteisvarausta.

Viikko paikoillaan on pitkä aika, mutta ehkäpä sillä oli tällä lomalla paikkansa. Pystyi olemaan ihan vain aloillaan. Toki tuolta tehtiin päiväretkiä useampia. Ja edelleen lasten nukkuessa puolille päiville, mahdollisti se vaimon kanssa tehdyt reissut viinitiloille ja nähtävyyksille.

Piani di Clodialla on tullut oltua jo viidellä eri reissulla ja laskujeni mukaan yhteensä 28 yötä. Alue on hieno ja valittu Italian parhaaksi ”entertainment” kategoriassa. Rehellisesti sanottuna on todettava, että alue toimii parhaiten alle 12 v lasten kanssa ja rahoille tulee vastinetta jos alueen allasalueita ja palveluita käyttää aktiivisesti. Meidän teinien osalta tuo aika oli jo vähän takana päin. Alue on tullut arvioitua jo moneen kertaan, mutta kertaus on opintojen äiti.

Camping Piani di Clodia

+ loistavat allasalueet
+ ystävällinen henkilökunta
+ erinomaiset palvelut ja loistavat ravintolat – erityisesti pizzat
+ erittäin hyvät saniteettitilat
+ erittäin koiraystävällinen ja nyt tuli hyödynnettyä aiempia kertoja enemmän rantaa monessa mielessä
(+)  leiripaikoissa omat vedet ja sähköt. Kaltevuudelle ja kuivuuden aiheuttamalle alustalle ei voi mitään.

Piani di Clodialla meidän leiripaikan kujalla oli hyvä edustus bernejä. Ronjan lisäksi oli kaksi saksalaista urosberniä, joista nuorempi 7 kk kuvassa, juuri uimasta tulleena. Bernejä löytyy alueen nettisivuiltakin mistä toinen kuva on lainattu. Kuva otettu leirintäalueen toiselta agility-radalta.

Piani di Clodialta tuli vierailut neljällä eri viinitilalla, joista kolme oli uusia tuttavuuksia ja yksi vanhan hyväksi havaitun uusinta.

Monte Zovo: viinit oli ihan hyviä mutta täällä vastaanotto oli virkamiesmäinen ja naispuoleisella esittelijällä ei tainnut olla ehkä ihan paras päivä muutoinkaan…

Brunelli: aiemmalla reissulla erinomaiseksi todettu ja toistaiseksi parhaat Amaronet on löytynyt täältä. Erittäin hyvä kokemus oli tämä toinenkin kerta.

Rubinelli Vajol: positiivisella tavalla hieman kotikutoisempi. Mukava tasting ja esittely 

Ca’ la Bionda: pienempi tila hieman erilaisella profiililla. Erittäin kiva tasting.

Yksittäisiä retkikohteita olivat jo kotona mietitty Santuario Madonna della Corona – sopii hyvin ajankuvaan, sattumalöytö Castle of Malcesine ja aiemminkin tutustuttu Peschiera del Garda.

Santuario Madonna della Corona on noin vuonna 1625 valmistunut, vuoren rinteeseen rakennettu kaunis kirkko, jossa on rauhallinen tunnelma. Noin siis jonkun esittelytekstin mukaan. Porukkaa oli tosi paljon liikenteessä ja mukana lapsiryhmiä, joten tunnelma ei varsinaisesti ollut rauhallinen. Kirkolle saa kävellä ja korkeuserot on suuret. Uskomattomassa paikassahan tuo sijaitsee. Kirkossa oli sisällä portaat mitkä olisi tekstin perusteella tullut kontata ylös ja joka askelmalla rukoilla. Oli aika hiljaista noissa portaissa ja jäi myös meiltä kokeilematta.

Castle of Malcesine ei ollut suunniteltu rasti vaan tuli vastaan kun haimme kylästä markkinoita. Markkinoita emme löytäneet mutta linnalla tuli käytyä ja kylän kaupoissa shoppailtua erilaisia herkkuja kotiin vietäväksi. Linnalta aukesi hyvät näkymät Gardalle joka suuntaan.

Peschiera del Gardassa tuli käytyä tuliaisia etsimässä niitä erityisemmin löytämättä. Jätskit nyt tuli syötyä ja turistivilinää ihmeteltyä helteessä.

Oli tullut luvattua viedä tytöt shoppailemaan ja tähän tarkoitukseen oli kotona googlettanut Franciacorta Outlet Villagen mikä oli kohtalaisen ajomatkan päässä Gardalta. Jokunen vuosi sitten Stuttgartin lähellä olimme vastaavanlaisessa kompleksissa tehneet edullisia löytöjä. Mielestäni tämä ostoskylä oli aivan vastaavanlainen ja hyvällä tarjonnalla. Teinit eivät kyllä löytänyt juuri mitään. Itse löysin paitoja ja varmaan olisi löytynyt muutakin jos olisi viitsinyt kiertää liikkeitä sillä fokuksella.

Juniorin synttärit osui Piani di Clodialla oloaikaan joten päätimme juhlistaa niitä käymällä synttäripäivänä Movieland huvipuistossa mikä on aivan leirintäalueen vieressä ja sinne mentiin kävellen. Vaimo jäi taas Ronjan kanssa leirintäalueelle kahdestaan. Reissun varsinainen suunniteltu huvipuisto oli vielä edessä päin oleva Europa-Park. Odotusarvoja Movielandin osalta ei juuri ollut mutta huvipuisto osoittautui positiivisella tavalla erilaiseksi. Nimensä mukaisesta huvipuisto on hakenut elokuvista teemoja. Erityismainintoina Kitt Superjet missä painettiin hullunlailla pienessä lätäkössä jetin diesel-moottorien ulvoessa, sukellusvenesimulaattori missä pääsi aitoon fiilikseen ja Magma 2.1 missä ajettiin armeijan V8:lla varustetuilla kuorma-autoilla. Ehdottomasti käymisenarvoinen huvipuisto. Hintalaatusuhde on hyvä ja jonotusajat siedettävät.

Maranello – koeajopäivä ja automuseo. Aiemmilla reissuilla oli tullut käytyä Maranellossa pariin kertaan ja koeajettua Ferrari California Turbo ja Lamborghini Huracan Performante. Samoilla reissuilla on tullut käytyä Maranellossa olevassa Ferrari Museossa ja Lamborghini Museossa mikä sijaitsee Bolognesessa.

Tällä kertaa oli tavoitteena koeajaa se kolmas merkki eli McLaren. Koska kyseistä autoa oli koeajettavissa vain Testdrive in Maranellossa, vaihtui koeajopaikka sillä aiemmat koeajot oli tullut tehtyä Pushtartissa. Testdrive ei ole Maranellossa ihan pääkadulla näkyvillä eikä liikkeeseen ollut yhtä aktiivista sisäänheittoa kuin muissa. Olin liikkeellä heti liikkeiden auettua, joten ruuhkaa ei ollut. Koeajolle ei lähdetty liikkeen pihasta vaan paikanpitäjän vaimo vei Audilla vähän matkan päähän missä autot oli ilmeisesti radan läheisyydessä säilössä.

Tämän kertainen opas oli erinomainen. Puhui hyvää englantia, reitti oli hyvä ja oppaasta ei jäänyt kiinni vauhdinhakeminen. Ajo tapahtuu siis ihan kadulla. Tämänkertaiset huiput oli 215 km/h. Huima laite – nopein alle miljoona euroa maksava sarjavalmisteinen auto. Hinta Italiassa 360 t€ ja Suomessa 600-700 t€. Tekniset faktat: 720hv, 0-100 km/h 2,9s ja huiput 341 km/h. Nyt on koeajosarja täynnä ja tämä oli myöhästynyt 50v lahja itselleni. Onko näissä koeajoissa järkeä ja mieltä polttaa rahaa näihin? Minun mielestä joka euron arvoinen kokemus ja käärinliinoissa ei ole taskuja.

Museokohde oli Modenassa oleva Ferrari-museo. Verrattuna Maranellon Ferrari-museoon tuo on selvästi kompaktimpi mutta erittäin tasokas ja käymisenarvoinen. Jos aika ja kiinnostus riittää, molemmat Ferrari-museot kannattaa käydä samalla kertaa. Yhteislippu ei ole juurikaan kalliimpi kuin yksittäinen.

Nopeasti se viikko Gardalla hujahti. Itsellä alkaa olla nyt Garda kiintiö täynnä ja tienoot sen verran tarkkaan koluttuja, että tulevaisuudessa jotain muuta.

Su 17.7.2022 Lazise (I) – Lauterbrunnen (CH) 407 km

Pitkän paikallaanolon jälkeen tiedossa oli suhteellisen pitkä siirtymä, mikä osoittautui samalla myös varsin raskaaksi. Ajopäivä oli taas sunnuntai, joten raskasta kalustoa ei juuri ollut liikenteessä. Suunnistuksessa luotimme naviin, sekä Volvon omaan että Mapsiin, mitkä molemmat näytti samaa reittiä. Mielenvieressä kävi, että ei kai se minkään passin kautta ajata. Mutta ennen sitä jonoteltiin riittävän pitkä aika staussa ennen tunnelia.

Reitti tosiaan menin Sustenpassin kautta mikä ajatti meidän vaunu perässä aina 2224 m korkeuteen. Onneksi tuli vaihdatettua Volvon turbo takaisinkutsun takia ennen reissua. Omamekaanikko kun sanoi, että voi se mennä jos paljon rasitetaan. En tiedä voiko paljon enempää rasittaa kuin vaunu perässä passin ylitse yli kahteen kilsaan ja lämpötila reilusti yli 20 astetta. Eipä tullut yhtään vaunua vastaan ja matkailuautotkin oli vähissä. Suurempi huoli oli alas tullessa. Vaunu kun on käytännössä koko ajan jarrujen päällä. Ihmeen vähän jarrut haisi alhaalla ja toisin kuin aikanaan Hobbyssa, savua ei tullut lainkaan.

Sveitsin osuutta oli tullut arvottua useaan kertaan. Jossain vaiheessa oli ajatus mennä ensin Luzerniin mutta päädyimme kuitenkin Lauterbrunneniin jotta pystyimme olemaan kolme yötä samalla paikalla. Leirintäalueiden osalta oli yksi ehdoton ykkönen mitä ei voinut etukäteen varata. Tai siis minimivarausaika oli 5 vrk. Perille päästyä jännitti, että onko täyttä, mutta onneksi paikka löytyi kuin löytyikin.

Camping Jungfrau

+ maisemat ei voi enää parantua
+ loistava sijainti Lauterbrunenissa missä juna.-asema ja putoukset ihan vieressä
+ loistava palvelu ja hyvät palvelut
+ uusi huoltorakennus erinomainen, vanhempi kohtalainen
+ erinomainen wifi millä merkitystä kun Sveitsi ei ole EU-maa ja datapaketit eivät ole voimassa
(-) sekalaiset leiripaikat mitkä parhaimmillaankin vain keskinkertaiset ja paljon porukkaa laidasta laitaan

Olemme käyneet Sveitsissä useamman kerran aikaisemminkin mutta tällä kertaa syynä oli se, että kyllähän Ronjan oli päästävä berninä kotiseudulleen käymään. Josko berni saa muutoinkin lähes poikkeuksetta runsaasti positiivista huomioita, niin täällä tuli ehdottomat enkat. Kävellessäni Lauterbrunnenista leirintäalueelle vajaan 2 km matkan, saldona oli kolme eri pyyntöä saako silittää ja yksi kuvauspyyntö. Leirintäalueella oli lähes vieressä kaksi saksalaista berniä. Ja tulipa facen kautta pyyntö reissukertomuksesta rotujärjestön Sennenlehteen.

Leirintäalueen viereinen vesiputous Staubbachfall on ainakin kesäaikaan virtaukseltaan varsin vaatimaton. Kävellen pääsee reippailemaan lähes putouksen alle rinteeseen. Leirintäalueelta on myös kävelymatkan päässä toinen selvästi massiivisempi putous Trümmelbachfälle, mikä on maksullinen ja minne osan matkaa pääsee hissillä.

Kävimme leirintäalueella autolla Grindelwaldilla ja Wengenissä junalla. Wengeniin ei itse asiassa edes pääse autolla, koska sinne ei mene tietä. Paikallisetkin jättävät autonsa Lauterbrunneniin ja matkaavat loppumatkan junalla. Wengenissä ei päässyt missään ravintolaan edes jätskille. Olisi pitänyt olla pöytävaraus. Kaunista seutua, niin kuin Sveitsi yleensäkin.

Lisäksi kävimme Interlakenissa missä ei ole hirveästi nähtävää. Varsinaisille huipuille ei enää ollut intoa lähteä, mutta vaimon kanssa kävimme Harder Kulmissa mistä aukeaa hienot näkymät järville. Tuonne pääsee maksullisella junalla tai ilmaiseksi 2,5 tunnin kävelyllä per suunta. Mentiin junalla.

Kolme yötä Sveitsissä minkä jälkeen matka jatkui kohti Ranskaa. Hieno ja kaunis maa mutta on se kyllä varsin kallis…

Ke 20.7.2022 Lauterbrunnen (CH) – Cernay (F) 211 km 

Ranskan ensimmäisen stopin vetonaulat oli hyviksi oletetut museot. Leirintäalueeksi oli parikin vaihtoehtoa joista valittiin ko. kohteita lähin Cernayssa.

Camping Les Cigognes

+ mukava ja ystävällinen palvelu
+ erittäin hyvät ja tilavat leiriruudut
+ kohtuuhintainen
(+) pieni uima-allas
(-) saniteettitilat kohtalaisesta tyydyttävään
– vessoissa ei ollut paperia

Museoista ensimmäisenä oli vuorossa junamuseo –  Cité du Train – mihin tutustuimme vaimon kanssa kahdestaan. Museo on hieno ja varsin laaja kattaus junakalustoa alkuajoista aina näihin päiviin. Mieleen jäi kaluston ja etenkin niiden junan pyörien valtavakoko ja kokoero eri aikakausien välillä. Ja se, kuin nopeita junat ovat Ranskassa olleet jo kymmeniä vuosia sitten. Ehdottomasti käymisenarvoinen museo.

Jos oli junamuseo hieno, niin automuseo olikin sitten jo käsittämättömän upea! Todennäköisesti paras museo missä on tullut käytyä. Läkähdyttävän laaja ja tasokas. Yli 450 ajoneuvoa aikojen alusta aina näihin päiviin. Sitä alkaa tuntea itsensä vanhaksi kun museoiden uudemman pään kalusto on sitä ikäluokka, että niiden ensi esittelyt ja koeajot tuli luettua teininä Supercars-lehdestä minkä tilaaja olin ekasta numerosta aina viimeiseen.

Cernaysta käsin kävimme myös ensimmäisellä Alsacen alueen viinitilavierailulla. Olin kartoittanut viinitiloja talven aikana jo etukäteen ja laittanut potentiaalisia paikkoja reissusuunnitelmapohjaan Mapsiin. Ensimmäinen paikka mihin tapauduimme oli Domaines Schlumberger. Tasting oli erittäin hyvin järjestetty ja henkilökunta aidosti ja innostuneesti mukana. Tilalla olisi muutoin päässyt maksulliselle kierrokselle, mutta itse satuimme paikalle juuri sinä päivän jolloin paikalla iso ryhmä eikä vapaita aikoja ollut. Mukaan tarttui useampi pullo hyvää valkkaria.

Vaikka noita viinitiloja on pilvin pimein, niin ne kaikki eivät todellakaan ole auki tai niihin ei mennä ilman etukäteisvarausta tai -sopimista. Kävimme tuon jälkeen toteamassa tämän parissa paikassa. No matkan varrella osui mukavia pikku kyliä, mm. Turckheim

Pe 22.7.2022 Cernay (F) – Obernai (F) 88 km 

Vuorossa oli reissun lyhyin siirtymä, jonka piti olla itse asiassa vielä toteutunuttakin lyhyempi. Ensin pyrimme Selestatissa olevalle leirintäalueelle, mikä oli yllättäen täynnä. Reissun toinen ja viimeinen kerta kun jouduimme kääntymään portilta. Tosin loppureissun leirinnät varattiin etukäteen joko netin kautta puhelimella. No jos oli edelliselläkin kerralla ollut tuuria, niin oli myös nyt. Obernain leirintäalue oli tuota täynnä ollut aluetta selvästi parempi.

Camping Municipal Obernai 

+ hyvät palvelu ja palvelut
+ erittäin hyvät saniteettitilat
+ meidän aikana sattui paikallinen bändi iltaohjelmaksi ja crepestä myyvä auto
+ tasoonsa nähden melkein halpa

Obernaista käsin kävimme vaimon kanssa toisella Alsacen viinitilalla ja samalla teimme matkanvarrella kylähyppelyä. Alsace oli erittäin kivaa aluetta ja tuonne täytyy palata vielä paremmalla ajalla uudelleen. Samalla täytyy koittaa ehtiä tutustua Strasbourgiin mikä jäi nyt suunnitelmista huolimatta väliin.

Viinin maistelut ja ostelut tehtiin tällä kertaa Rorschwihrissä sijaitsevassa Fernard Engelillä. Viininmaistelu meni hieman liukuhihnalta vaikkei paikassa ollut mitään tungosta. No viinit oli hyviä ja kokoelma karttui puolentusinalla pullolla.

Kävimme tällä retkellä Begrheimissa ja Ribeauvilléssä mistä jälkimmäisessä shoppailimme paikallisia makkaroita oluella käynnin ohella.

Reissun varsinainen suunniteltu huvipuisto oli Europa-Park missä oltiin oltu ekalla vaunureissulla vuonna 2015. Tuolloin ohjelmassa ei ollut kuin pikkulasten laitteita. Nyt mentiin niihin kaikista hurjimpiin. Samoin alun perin ajatus oli ollut majoittua huvipuiston leirintäalueella missä etuna olisi ollut siirtyminen puistoon kävellen. Toisaalta leirintäalueella oli mallia sillit suolassa, joten Obernain lertsa veti tässä mielessä pidemmän korren.

Europa-Park on jäätävän kokoinen huvipuisto. Meidän vierailulla puisto oli auki keskiyöhön saakka. Vaikka jaksoimme 14 tuntia, niin osa laitteista jäi vielä kokeilematta. Porukkaa oli paljon liikenteessä ja jonotusajat olivat luokkaa 45-60 min. Huvipuisto on ilta- ja yövalaistuksessa uskomattoman hieno paikka ja muuttaa tavallaan luonnetta. Euroopan ykköshuvipuistoja ehdottomasti!

Su 24.7.2022 Obernai (F) – Luxemburg (L) 219 km

Reissun ainoa uusi maa työtöille oli Luxemburg. Odotusarvot eivät olleet kauhean korkealla eikä tuo maa mitään ihmeellistä tarjonnutkaan. Lisäksi olimme siellä sunnuntaina jolloin iso osa paikoista oli kiinni ja muutenkin meno rauhallista. Siisti ja vauraanoloinen paikka, ei siinä mitään. Ja ehkä reissun ainoa päivä jolloin oli lievästi mollivoittoinen paluumatkafiilis.

Luxemburgin lertsalle soitimme etukäteen ja saimme tehtyä netin kautta varauksen. Hyvä niin koska alue oli täynnä ja ilman varausta sinne ei olisi päässyt. Alue on hyvä kaupunkiin tutustumista ajatellen. Suurin osa porukasta näytti viettävän alueella sen yhden yön, niin kuin mekin.

Camping Kockelscheuer

+ asiallinen alue hyvillä palveluilla
+ hyvät leiripaikat
+ hyvät saniteettitilat ja siisteystaso
+ lähellä keskustaa
+ varaus onnistui netin kautta näppärästi

Ma 25.7.2022 Luxemburg (L) – Ediger-Eller (D) 116 km

Myös Moselille teimme etukäteen varauksen. Facen karavaanarit ulkomailla ryhmässä oli useampi kirjoitus, että alueilla alkaa olla täyttä. Campingplatz zum Feuerberg oli ykkösvaihtoehto monista ja sinne siis menimme. Alueen nettisivuilla omistajalla on berni kuvissa. Valitettavasti koira oli siirtynyt jo ajasta ikuisuuteen. Lertsa oli oman kokemuksemme mukaisesti tyypillinen jokialueen leirintäalue.

Camping zun Feuerberg

+ ystävällinen henkilökunta
+ uusitut siistit saniteettitilat (johon jostain syystä tarvitsi oman avaimen)
+ hyvä sijainti kylän kupeessa. Ediger-Eller on itsessään aika pieni ja hiljainen paikka.
+/- alue on tiiviisti mitoitettu. Meille sattui onneksi tilava paikka.
+ alueela Imbiss mistä saa juotavaa ja pientä purtavaa. Kakkoskerroksessa on baari mikä on epämääräisesti auki – ilmeisesti isännän oman aikataulun mukaan. Mancave mikä päästiin onneksi vikana iltana kokemaan.

Ediger-Eller on tosiaan aika pieni ja hiljainen kylä mistä tosin löytyy tarvittavat ravintolat syömistä ja juomista varten. Rauhallisuudessa on puolensa ja puolensa.

Leirintäalueen läheisyydessä on Moselschleife Bremm Aussichtspunkt – näköalapaikka mikä on ehdottomasti reippailun arvoinen. Itse ajoimme parkkikselle mistä oli noin parin kilometrin kävelymatka ylös.

Meidän reissuilla on perinteisesti käyty tekemässä linnavierailu. Nyt tehtiin kaksi. Ensimmäisenä oli vuorossa Burg Eltz mikä sijaitsee kukkuloiden välissä suojaisessa paikassa. Linnalle pääsee kävellen tai sukkulabussilla. Ainakin toiseen suuntaan kannattaa kävellä, reitti on ihan mielenkiintoinen. Linnalla oli kohtuullisesti ruuhkaa eli saimme jonottaa. Tässä ja toisessakin linnassa oli korona-ajan jäänteenä maskipakko.

Toinen linna oli Cochemissa sijaitseva linna minkä nimi on yllätykseksi Cochem Castle. Kävelymatka linnalle riippuu siitä minne saa auton. Parkkipaikkoja ei ole liiaksi asti eli auton voi joutua jättämään pitkänkin matkan päähän. Jonotusajat eivät olleet ainakaan lyhyempi. Cochemin linnassa sai kuvata sisällä, toisin kuin Burg Eltzsissä. Molemmat linnat on ihan käymisenarvoisia ja erilaisia.

Cochem on isompi paikka ja ihmisten paljous oli jo ahdistavaa.

Myös Moselilla piti tietenkin käydä vielä viinitilalla. Reissun viimeinen tilavisiitti tehtiin  Weingut Dr. Loosenin tilalla mikä sijaitsee Bernkastel-Kuesin kupeessa. Vierailu oli ainoa minne teimme etukäteisvarauksen netin kautta ja ainoa mikä oli maksullinen 20€/hlö mikä tosin nollautui jos ostokset oli vastaavasti yli 200 €/hlö. Tasting kesti 90min ja oli erittäin ammattimaisesti vedetty sisältäen paljon tietoa Moselin alueesta ja historiasta yleisestikin. Olimme osana ryhmää mikä koostui norjalaisesta ja italialaisesta pariskunnasta ja belgialaisesta perhekunnasta. Hienot oli myös tilat ja hyvät oli viinitkin.

Ennen viinitilavierailu kävimme Bernkastel-Kuezissa missä olin itse käynyt prätkäreissulla vuonna 2005 eli 17 vuotta sitten. Muistikuva oli positiivinen ja sellainen oli kokemus nytkin. Hieno kaupunki ja ei vielä liian iso ja ruuhkainen – etenkään aamupäivällä.

Moselilla oli vielä löydettävä eläinlääkäri jotta saimme Ronjalle ekinokokkilääkityksen. Nettihaun kautta löydetty ensimmäinen lekuri oli sivujensa tiedoista poiketen kiinni. Onneksi toinen oli vieressä ja siellä tuo onnistui saman tien. Ronja sai lääkkeen ja merkintä tuli Ronjan passiin. Linnojen lisäksi ainoa paikka missä oli maskipakko.

Ediger-Ellerin lähtöiltana alkoi olla jo selvää loman loppumisen fiilistä, mitä juhlistimme viinilasillisilla Walter J. Osterin vinothekin terassilla.

To 28.7.2022 Ediger-Eller (D) – Travemünde (D) 638 km 

Reissun pisin siirtymä lähtöpisteeseen eli Travemündeen Ivendorfin leirintäalueella missä olimme ensimmäisenkin yön. Tuonnekin teimme varauksen ja saimme olla perjantaina aina klo 22 saakka aikaa tappamassa ennen siirtymistä satamaan. Ajopäivä oli raskas. Vaikka mentiin suurimmaksi osaksi isoja teitä ja autobahnoja, niin ruuhkia ja stauta riitti. Travemündessa kävimme shoppailemassa Citti-parkissa ja juomaostoksilla Sari Bernerin kaupassa. Nyt viinit oli hanapakkauksissa eikä ollut tastingia.

Camping Travemünde – Ivendorf

+ loistava sijainti tullessa ja lähtiessä
+ ystävällinen henkilökunta
+ hyvät saniteettitilat
+ ihan asialliset leiripaikat
+ hyvät palvelut
+ alkaa olla kuin kotiinsa tulisi…

Reissun tympein vaihe on laivaan pääsyn odottelu. Paluumatkalle kun laiva lähtee noin klo 3 yöllä. Laivaan pääsimme noin kello yhdeltä. Koiraosaston hytit oli onneksi valmiiksi siivottuna. Osa odotti laivaan pääsyn jälkeen hetken siivouksen valmistumista. Tunnelma oli meillä tiivis. Hytti oli kolmen hengen hytti ja siis kolme sänkyä. Itsellä kun oli miespaikka ja tietenkin nukuin muiden kanssa samassa hytissä. Mennessä oli sentään neljän hengen hytti mistä oheinen kuva on. Laivayhtiönä siis Finnlines ja laivana Finnlady.

Yhteenvetoa reissusta 

Parin vuoden tauon jälkeen reissuun kohdistui keskimääräistä suuremmat odotukset. Reissu oli normaaliin tapaamme hyvin etukäteen suunniteltu mutta suunnitelmaa sovellettiin kohteiden, leirintäalueiden, nähtävyyksien osalta selvästi aiempia reissuja enemmän.

Sää oli taas loistava – jopa turhankin helteinen. Kuukauden aikana yhtenä ainoana päivänä satoi valveillaoloaikana.

Suurimmat muutokset edellisiin retkiin oli muutokset kokoonpanossa. Ronjan kanssa meni kaikin puoli loistavasti eikä ollut kyllä minkäänlaisia haasteita tai yllätyksiä. Lapset olivat kasvaneet teineiksi missä oli puolensa ja puolensa. Hyvää oli se, että pystyivät jo itsenäisesti toimimaan ja liikkumaan alueilla. Aamu-unisuus mahdollisti aamupäiväretket mamman kanssa. Osalla alueista olisivat voineet tuijottaa vähemmän kännykkää ja hyödyntää paremmin allasalueet ja muut mahdollisuudet.

Kilsoja tuli pyöreästi yhteensä 5300 km joista vaunu perässä noin 3100km. Vaunun kanssa todennäköisesti vähemmän kuin koskaan aiemmin ja toisaalta päiväretkiä enemmän kuin aiemmin.

Koira matkalla mukana 

Koiran kanssa reissatessa kannattaa etukäteen selvittää voimassaolevat ja maakohtaiset vaatimukset. Itsellä pari oleellista linkkiä olivat EU:n sivusto ja Ruokaviraston sivusto.

Tiivistettynä meidän osalta tuo tarkoitti sitä, että Ronja on muutenkin sirutettu ja sillä oli Eurooppalainen lemmikkieläinpassi valmiina, mihin oli merkattu voimassaolevat rokotukset. Rokotuksista oleellisin on voimassaoleva raivotautirokotus. Uusimme ennen reissua kennelyskärokotuksen ja saimme Suomesta mukaan sydänmatolääkityksen minkä annoimme Italiassa. Punkkien osalta luotimme punkkipantaan mitä käytämme kotimaassakin. 1-5 vrk ennen paluumatkaa Ronjalle piti hakea ekinokokkilääkitys eläinlääkäriltä, minkä siis hoidimme Saksassa Moselin jokilaaksossa.  Mainittakoon, että kukaan ei kysynyt missään vaiheessa mitään Ronjan papereita…

Laivalla olo on koiran kannalta varmasti tympeintä mutta hyvin sekin meni. Laivalippujen kanssa kannattaa olla hyvissä ajoin liikenteessä,  eläinhyttejä kun vain rajoitettu määrä. Koirat ovat sallittuja lähes kaikilla leirintäalueilla mutta yksittäisiä poikkeuksiakin on. Joka leirintäalueella koirasta meni jonkinlainen lisämaksu 2-5€/yö välillä. Sekä leirintäalueilla että muutoinkin asenne oli hyvin koiraystävällistä. Koiran sai ottaa melkein paikkaan kuin paikkaan. Museot ja vastaavat tilat olivat sellaisia mihin asiaa koiran kanssa ei ollut. Koiravessat eli laatikot joissa oli kakkapusseja ja roskis, olivat kiitettävän yleisiä alueilla. Tasokkailla alueilla koirille on omia ulkoilualueita, agility-rataa jne. Venetsian alueilla ilmeisesti jopa omat allasosastot ja alueella eläinlääkäripalvelut.

Kustannuksista 

Itse emme ole tehneet koskaan reissuille varsinaista budjettia. Kuluerät on kuitenkin suuruusjärjestyksessä aika helposti hahmotettavissa.

Suurin yksittäinen kuluerä oli Finnlinesin laivamatkat edestakaisin mikä maksoi meillä noin 2500€ (sis. 2 aikuista, 13v ja 12v lapset, koira, yhdistelmä alle 13m, ruuat, sähkö kannella ja wifit). Ruotsin kautta ajamalla ei säästä euroissa ja ajallisestikin suhteellisen sama.

Dieseliä paloi noin 540 litraa ja Adblueta reilu 10 litraa. Noiden kokonaiskustannus vajaa 1200 €. Tietulleja on hankalampi arvioida kun kustannukset syntyy lennossa. Sveitsiin hommasimme motaritarrat (autoon ja vaunuun omansa) Autoliitosta etukäteen – hinta yhteensä 78€. Samoin etukäteen tilasin Saksan ja Ranskan ympäristötarrat netin kautta mitkä maksoi yhteensä noin 10€. Ko. tarrat taisi olla turhaan, koska emme mielestäni ajaneet rajoitetuilla alueilla keskustoissa. Itävallan 10 Tage vignette maksoi 9,60€. Muut maksulliset tiet maksoi perstuntumalla kaikkineen noin 100 €.

Majoituksissa oli suuri hintahaitari. Halvin yö meidän kombolla oli 31 €/vrk ja kallein Piani di Clodian 122 €/yö. Leirintäaluevalinnalla voi vaikuttaa huomattavasti kustannuksiin. Matkailuautolla vaihtoehtoina olisi myös Stellpaltzit, vaunulla ei. Ns. puskaparkkeja emme ole koskaan harrastaneet ja ulkomailla en edes harkitsisi.

Nähtävyydet kuten museot, hissiliput, huvipuistot maksaa sen mitä maksaa, omien halujen ja menojen mukaan.

Ruokaa, juomaa jne kuluu siinä missä kotimaassakin. Meidän maista Sveitsi oli Suomea kalliimpi. Muut maat joko samanhintaisia tai halvempia.

Entäs ensi kesänä vuonna 2023? 

Toivottavasti pääsemme myös ensi kesänä reissuun. Silloin ei ole vielä ohjelmassa ripareita eikä varmaan kesätöitäkään. Pääkohdemaana voisi olla puolestani Ranska. Ja jos pääsisi ihan Espanjaan ja Portugaliinkin käymään. Mitään ei voi nykyään tässä hullussa maailmassa enää varmana pitää. On ollut koronaa ja voi tulla muita tauteja ja viruksia. Mihin kehittyy Ukrainan kriisi ja missä mennään energian kanssa. Ajatellaan kuitenkin positiivisesti ja eletään toivossa. On reissaaminen vaan kivaa hommaa!

MR / 12.8.2022