Eurotour 2004

Eurooppa 9.7. – 2.8.2004

9.7. Vantaa – Turku (175 km)

Kesän 2004 kokoonpano oli Tomin saadessa loman heinäkuulle sama kuin kaksi vuotta aiemmin. Tällä kertaa suuntasimme läntistä reittiä ja ajoimme ensimmäistä kertaa Ruotsin kautta alas. Ruotsin puolelle mentiin Seawindillä ja siten ylitys välillä Turku – Tukholma.

Uutena varusteena olimme Tomin kanssa hommanneet tälle kesälle Autocomin kypäräpuhelimet, mallia parasta mitä rahalla saa. Ostos oli totaalinen floppi. Tuon ajan vermeet veivät tämän päivän bluetooth malleihin nähden kaikkine roippeineen järjettömästi tilaa. Ja kaiken lisäksi emme saaneet noita toimimaan missään vaiheessa kunnolla ja Saksassa antauduimme ja pakkasimme ne laukkuihin käyttökelvottomina.

10.7 Tukholma – Gremersdorf (813 km)

Eka ajopäivä oli puuduttavaa Ruotsin ja Tanskan läpiajoa. Pää painettiin illalla tyynyyn Saksan puolella hotellilla. Matkaa takana reilu 800 km eli riittävästi yhdelle päivälle. Hotelli on ilmeisesti vaihtanut nimeä noista päivistä ja toimii nykyään Hotel Gremersdorfin nimellä.

11.7 Gremersdorf- Emmeloord (578 km)

Seuraavana aamuna matka jatkui kohti Hollantia ja Amsterdamia. Ennen damia teimme kuitenkin väliyöpymisen Emmeloordissa Hollannin puolella. Hatara muistikuva että tähän taisi johtaa suunnistuspummi minkä takia emme edenneet suorinta tietä…

12.7 Emmeloord – Amsterdam (179 km)

Meistä kukaan ei ollut aiemmin käynyt Amsterdamissa ja se oli otettu yhdeksi kaupunkikohteeksi. Ja toisaalta kiinnosti tietää minkälainen maa on Hollanti josta valtaosa leirintäalueiden turisteja tuntui tulevan ympäri Eurooppaa keltakilpisine kalustoineen.

Amsterdamiin reitti kulki tarkoituksella patotien kautta.

Amsterdamissa leirintäaluetta sai hetken aikaa hakea. Ensimmäinen löydetty vaikutti enemmän höpöheinästä polttavien hippien kommuunilta kuin kämppäriltä. Seuraavakaan ei varsinainen luksus ollut mutta sai paremman puutteessa kelvata.

Jo tässä vaiheessa alkoi olla selvillä miksi nämä suuntaa lomillaan ulkomaille. Täällä sataa ilmeisen usein. Ja peltoja ja ojia riittää…

Amsterdam oli nähty päivän kiertelyllä eikä vienyt sydämiämme. Kerran voi käydä mutta kaipuuta tuonne ei jäänyt.

13.7 Amsterdam – Pariisi (546 km)

Amsterdamista matka jatkui Pariisiin Belgian toimiessa puhtaasti läpiajomaana. Pariisissa majoituimme leirintäalueelle (Paris Bois de Boulogne Indigo Campsite) josta oli hyvät liikenneyhteydet keskustaan. Pariisissa liikkuminen tapahtui julkisilla, bussilla ja metrolla. Ei ollut mitään mielenkiintoa lähteä mopoilla keskustaan seikkailemaan. Ja Pariisissa nuo julkiset, etenkin metro, toimivat erinomaisesti. Lersalta oli vielä oma sukkulabussi metroasememalle.

Pariisista nähtävää löytyy ja ensikertalaisina pakolliset stopit tehtiin mm. Riemukaarella, Eiffelissä, Notre Damessa ja Louvressa.

Keskustaa tuli koluttua muutoinkin kävellen ja kun satuimme olemaan liikenteessä Ranskan kansallispäivänä, pääsimme katselemaan tähän liittyvää paraatia ylilentoineen.

 

Pari päivää vietettiin siis Pariisin keskustassa mutta yksi päivä oli varattu Disneylandille.

Porukkaa oli kuin pipoa ja odotusajat laitteisiin sen mukaiset. Tosin laitteet pesi kotoisen lintsin kieputtimet 6-0 sekä laadultaan että kestoltaan.

Alla Disneylandin kuvasadosta muutama maistiainen.

17.7 Pariisi – Pont de Rhodes (607 km)

Pariisista matkasimme kohti tämän reissun eteläisintä kulminaatiopistettä joka oli Barcelona.  Tiedossa taas tietä näkymättömiin, nyt suoraa sellaista. Ensimmäinen haaste oli löytää tästä kylästä ulos ja isolle tielle. Noin 600 ajetun kilometrin jälkeen summamutikassa isolta tieltä pois ja etsimään leiripaikkaa.

Tupsahdimme kylään nimeltä Pont de Rhodes ja pienelle leirintäalueelle jossa oli erittäin ystävällinen vastaanotto. Taisimme olla ainoat ei-ranskalaiset leiriytyjät. Ilmeisesti vähään aikaan ei Suomesta asti sinne oltu tultu. Sen verran täpinöissään lertsan täti oli.  Yhteistä kieltä ei ollut mutta viittomista sitäkin enemmän. Kävellen löysimme kylästä jonkun baarintapaisen jossa sai kostutettua kurkkua.

18.7 Pont de Rhodes – Andorra (364 km)

Seuraava steppi olikin sitten Andorra. Ennen Andorraan jouduimme tilanteeseen missä sekä cebarin että fazerin tankeissa alkoi olla enää höyryt jäljellä. Aukiolevia miehitettyjä huoltoasemia ei ollut eikä automaatteihin käynyt kuin paikalliset pankkikortit, ei siis luottokortit tai käteinen. Automaatilla ihmetellessämme odotellaanko seuraavaa päivää ja huoltoasemien aukeamista tuli apuun neuvokas hollantilainen. Hän ehdotti, että maksakaa paikalliselle käteisellä ja tankatkaa sen pankkikortilla. Paikallinen perheellinen oli hetken ihmeissään mutta ymmärrettyään yskän pelasti meidät pinteestä ja matka jatkui.

Andorrasta ei ollut ihmeellisimpiä odotusarvoja, sarjassa bongataan kääpiövaltioita. Melko rauhallinen kylä kesäaikaan. Talvella laskettelukautena todennäköisesti enemmän säpinää? Shoppailulle tuli tarvetta kun raybanit sanoi sopimuksensa irti. Myös alkoholi ja savukkeet taisi olla melko edullisia…

Majoitus otettiin tällä kertaa hotellista.

19.7 Andorra – Mataro (364 km)

Barcelonassa yhdistyy kohteena kaupunki ja ranta. Majoitus tapahtui Mataro nimisellä alueella rannan tuntumassa sijaitsevalla leirintäalueella.  Lertsa oli todennäköisesti tämä Uima-altaan laatoitus ainakin täsmää valokuviin 😀 .

Ja jos ei ollut niin hyvältä toi näyttää kuitenkin…

Itse city oli ihan jees muttei mitenkään järisyttävä. Yksi pitkällä rakentamisaikataululla valmistuva kirkko katselmoitiin ja kävelykadulla tallusteltiin.

22.7 Mataro – Pont en Royans (565 km)

Matkaan oli tarkoitus lähteä aikaisin aamulla kuumuudenkin takia. Tämä jäi hyväksi ajatukseksi koska edellisenä päivän olimme juoneet muutakin kuin vettä janojuomaksi ja todenneet ettei Andorrasta ostettua Bastis pulloa enää kannata raahata matkassa vaan päätimme Tomin kanssa tuhota sen jämät. Puolen päivän aikaan ajokunto oli jo varmistettu ja pääsimme lähtemään pilvettömältä taivaalta heloittavan auringon alla matkaan. Motarilla lämpömittarit näyttivät parhaimmillaan (pahimmillaan…) lukemia + 38 C eikä ilma tuntunut edes motarinopeuksissa enää vilvoittavalta gorejen lepattaessa auki.

Vajaan 600 km ja jonkinlaisten sivutieseikkailujen jälkeen löysimme itsemme pikkukylästä nimeltä Pont en Royans. Majoitus otettiin kylän hotellista Hotel du Royans, Kyseisen niminen hotelli löytyy googlettamalla ja lienee tuo. Tosin perusteellisen remontin kokeneena. Tuohon aikaan huoneissa suihku oli järjestetty asentamalla suihkukaappi huoneen nurkkaan.

Idyllinen paikka anyway.

23.7 Pont en Royans – Martigny (388 km)

Seuraavana päivänä maa vaihtui Ranskasta Sveitsiin ja pääsimme Alppien kimppuun. Toki serpentiiniä oli ollut jo Andorrankin maisemissa. Ensimmäisenä ylitysvuorossa oli Col du Petit St Bernard ja lakipisteen korkeus 2188 m.

Päivän toinen ylitys oli Col du Grand St Bernard jossa reitti nousi 2 473 m korkeuteen.

Yö vietettiin teltassa Martignyssä.

24.7 Martigny – Ulrichen (142 km)

Lyhyt siirtymä ja majoitus kaatosateen takia katon alle. Osa passeista oli muistin mukaan ollut jopa suljettuina kelin vuoksi tuona päivänä.

25.7 Ulrichen – Valdisotto (308 km)

Tälle päivälle ohjelmassa oli puhtaasti alppitiesikermää: Furkapass, Oberalppass, Julierpass ja Berninapass.

Päivänavauksena toimi siis Furkapass joka kohosi 2 431 m korkeuteen. Keli oli unelma, aurinkoinen mutta näissä korkeuksissa tietenkin viileä.

Matka jatkui Oberalpassilla (2 044m), Julierpassilla (2 284 m) ja päivän päättäneellä Berninapassilla (2 330m).

Yöpaikaksi valikoitui Camping Cima Piazzi Valdisottossa.  Tässä paikassa söimme ehkä elämämme parhaat pizzat jotka oli valmistettu puulämmitteisessä uunissa.

26.7 Valdisotto – Pazza di Fazza (182 km)

Nyt vuorossa oli yksi passien klassikoista eli Stelvio jonka passitaulussa ylhäällä oli lukemat 2 758 m! Huipuilla tuli kahvistopin lisäksi kavuttua puuskuttaen kävelyreitin päässä olleelle majalle. Näissä korkeuksissa ilma on jo vähän ohuempaa ja tehot tippuu mopoistakin.

Tältä päivältä ajelut jäivät tuohon pariin sataan kilsaan ja Stelvioon jonka jälkeen teltan pystytystalkoot.

27.7 Sellarund (85 km)

Sellarund eli Sellajoch (2 244 m), Grödnerjoch (2 121 m) ja Pordoi (2 239 m) ajettiin päiväreissuna majapaikan pysyessä paikoillaan. Positiivista että osa kuormasta jäi lertsalle ja ajaminen siten astetta kevyempää.

Pordoilla nousimme kaapelihissillä huipulle asti. Olishan tuonne ollut kai patikointireitti mutta prätkäkamojen kanssa hissi oli huomattavasti houkuttelevampi vaihtoehto.

28.7 Pozza di Fazza – Natters (239 km)

Nokka kohti kotimaata alkoi ja maa vaihtui Italiasta Itävaltaan. Vuorossa Innsbruck ja teltta pykälään Nattersissa mistä käsin käytiin retkellä Innsbruckissa mikä osoittautui ihan miellyttäväksi kyläksi.

30.7 Natters – Triptis (551 km)

Loppureissu olikin sitten pakollista siirtymää satamaa kohti. Jos reissun alussa autobahnalla on intoa niin paluumatkalla tuo paras into on jo rapissut. Tällä siirtymällä cebarin ketjuilla alkoi tulla kilsat täyteen ja humppasivat kireyden suhteen miten sattui joten marssivauhti täytyi pitää senkin takia maltillisena.

Triptis oli sarjassa valintoja sattumanvaraisesti ja teltan pystytys ei enää jaksanut innostaa joten majoitus otettiin Hotel Mohresta.

31.7 Triptis – Rostock (455 km)

Triptiksestä loppurykäisy Rostockiin josta iltalaivalla, Superfastilla kotia kohti.

1.8. Hanko – Vantaa (147 km)

Reissussa on kiva olla mutta kiva se on aina tulla takaisin. Kilsoja tuli kokonaisuudessaan  varsin mittavat 6 634 km. Tomilla tuohon vielä päälle matkat Kajaaniin.