Berninpaimenkoiran pennun tuonti Saksasta

Miksi toinen koira ja miksi ulkomailta?

Meille tuli ensimmäinen berni vuonna 1996 ja bernejä on ollut ennenkin kaksi samaan aikaan. Nyt tehty pitkä kesälomareissu Keski-Eurooppaan matkailuvaunun kanssa oli viimeinen vähään aikaa lasten kasvettua jo teineiksi. Tulevat kesälomat tullaan enimmäkseen viettämään kesämökillä, missä on hyvin tilaa kahdelle koiralle. Lisäksi Ronja täytti juuri 4 vuotta ja jaksaa vielä pennun riehumisen. Ajankohta oli siis otollinen pennun hankinnalle.

Ajatus tuonnista ulkomailta lähti siitä, että nyt se kesälomareissun yhteydessä olisi mahdollista. Aiempien berniemme elinikä on ollut valitettavan laskusuuntainen: Rocky 10 v (vasen yläkuva), Ricky 8 v 4kk (oikea yläkuva jossa mukana myös vaimoni lapinkoira Eetu) ja Roope 6 v 8kk (vasen alakuva) ja Ronja (oikea alakuva).

Toiveena oli siis pentu, joka tulee yhdistelmästä, jolla on hyvät terveystilastot, ennuste pitkäikäisyyteen ja kasvattaja on vastuullinen. Mahdollinen potentiaali jalostuskäyttöön olisi toki plussaa.

Projekti käyntiin

Itsellä ei ollut käytännössä mitään ennakkotietoja pennun tuonnista ulkomailta eikä myöskään kontakteja asiaan liittyen. Kaikki tieto oli siten kaivettava itse, mikä onneksi nykyaikana on netin kautta kohtuullisen helppoa. Meidän suunnitelmamme haastavin tekijä oli se, että pennun noudon tuli tapahtua viikolla 28, ei ennemmin eikä myöhemmin. Tällöin pennun tulisi olla luovutusikäinen, mutta määräänsä pidempään kasvattaja ei varmaan haluaisi pentua yliajallakaan pitää.

Aluksi ajattelin, että onhan meillä maantieteellisenä alueena Saksan lisäksi Itävalta, Sveitsi ja Pohjois-Italia. Tämän osalta viisastuin nopeasti, että käytännössä vaihtoehtoja ei ole kuin Saksa. Jos pentu tuodaan Suomeen maateitse, tulee sen olla saanut 12 viikon iässä rabbies-rokotus ja mihin lisätään vielä päälle 21 vuorokauden varoaika. Näin ollen pennun tulisi olla 15–16 viikon ikäinen, mihin yliaikaan kasvattajat tuskin suostuisivat.

Lentäen pennun tuonti Suomeen onnistuisi ilman rokotustakin, mutta me olimme liikenteessä autolla matkailuvaunun kanssa. Varmistin Ruokavirastosta henkilökohtaisesti, että myös suora laivayhteys Saksasta Suomeen täyttää määräykset. Lentokoneella tuonnissa bernin kanssa on se haaste, että pentu ja kuljetuslaatikko saavat yhteensä painaa maksimissaan 8 kg, jos pennun haluaa matkustamoon. Ruumassa kuljettamiseen eivät monet kasvattajat suostu, enkä suostuisi kyllä itsekään.

Tietojen hakeminen ja ensimmäiset tiedustelut

Tietojen hakemisen aloitin jo viime vuoden marraskuussa ihan googlea hyödyntämällä. Hakujen kautta löysin joitain kasvattajien ennakkotietoja tulevista pentusuunnitelmista. Ensimmäiset meilit laitoin englannin kielellä ja liitin viestin yhteyteen pdf-tiedostossa taustatiedot meistä ja suunnitelmastamme. Käytännössä siis kerroin perheestämme, missä ja miten asumme, historiamme bernien kanssa, toiveemme pennun suhteen, reissuaikataulumme ja annoin ennakoivasti vastaukset perinteisiin kysymyksiin, mitkä kasvattajat pentukyselijöille tekevät.

Alussa vastauksia tuli vähänlaisesti. Suurimpana syynä oli varmasti kyselyni aikainen ajankohta suhteessa astutukseen ja pentujen syntymiseen, ottaen vielä huomioon noutomahdollisuuksiemme haastava aikaikkuna, tarkalleen tuo viikko 28. Siinä vaiheessa, kun oli selvää, että maista ainoa vaihtoehto on Saksa, vaihdoin kyselyiden kieleksi saksan. Kyllästyin myös pdf-tiedoston päivittämiseen ja tein meille omat pentuprojektiin liittyvät nettisivut saksankielisenä, joita oli helppo ylläpitää ja joihin sai lisättyä kuvien lisäksi myös videoita.

Saksasta löytyy useampi lemmikkien myyntiin tarkoitettu sivusto, kuten esimerkiksi DeineTierwelt ja VDH-Welpen. Noilla sivuilla myydään jo syntyneitä pentuja sekä ilmoitetaan pentuesuunnitelmista, joko astutuksen jälkeen tai sitä ennen.

Mielestäni pentuja tarjoavat voi jakaa karkeasti kolmeen kategoriaan.

Niihin, joista ei löydy juuri taustatietoa eivätkä ole mihinkään yhdistykseen kuuluvia kasvattajia. Näillä pentujen hinta on alhaisempi eikä pennuista ole välttämättä edes papereita.

Ne, jotka kuuluvat johonkin yhdistykseen, mutta eivät FCI:n alaisiin yhdistyksiin.  Näiden joukossa oli asiallisen ja luotettavan tuntuisia kasvattajia.

Kolmas kategoria on virallisiin yhdistyksiin kuuluvat kasvattajat, jotka eivät juuri myyntisivustoilla ilmoittele.  Heidän tiedot pentuilmoituksineen löytyvät yhdistysten eli SSV:n (Schweizer Sennenhunden-Verein für Deutschland e.V) ja DCBS:n (Deutscher Club für Berner Sennenhunde e.V.) sivuilta. Näistä SSV:n sivusto on selvästi parempi. Pentuilmoituksia on enemmän ja sivuja päivitetään aktiivisesti. Monilla kasvattajilla on myös omat nettisivut, joiden taso tosin vaihtelee. Osalla sivut ovat hyvin kattavat ja ajan tasalla, toisilla ei. Moni hyödyntää sivujensa lisäksi sosiaalisen median alustoja.

Pääsy pentuvarauslistalle

Alussa en poissulkenut sitä vaihtoehtoa, että pentu voisi tulla kasvattajalta, joka ei kuulu noihin kahteen FCI:n hyväksymään yhdistykseen. Ajattelin, että kaikki kortit kannattaa katsoa, mutta kasvattajan tulee olla vakuuttava ja luotettava.

Alkuvaiheessa pääsimme kolmen tällaisen muun yhdistyksen hyväksymän kasvattajan varauslistalle. Kaikilla kolmella oli hyvät nettisivut ja taustatiedot niin koiristaan kuin itsestään kasvattajina. Kommunikointi tapahtui meilien välityksellä saksaksi. Loppujen lopuksi yksikään näistä vaihtoehdoista ei olisi onnistunut. Yhden astutus epäonnistui eli narttu ei tullut raskaaksi. Kahden juoksut viivästyivät niin paljon arvioidusta, että meidän noutoaikataulumme ei olisi ollut mahdollinen.

Hakuprosessin edistyttyä ja tietoisuuden lisäännyttyä, ensisijaiseksi tavoitteeksi tuli löytää FCI:n hyväksymä kasvattaja. Lopputalvesta olimme jo siinä ajankohdassa, että meidän mahdollisen tulevan pennun emällä astutus oli kohta tapahtumassa tai mahdollisesti jo tapahtunut. Kävin manuaalisesti läpi kaikkien SSV:n ja DCBS:n kasvattajalistalla olevien nettisivut läpi ja laitoin meilin kaikille niille, joiden sivuilla oli maininta kevään pentusuunnitelmista. Kuriositeettina mainittakoon, että yhteensä kasvattajia listoilla oli noin 270 kpl.

Oikea kasvattaja löytyy

Helmikuun lopussa sitten tärppäsi. Laitoin viestiä Berner vom Eissendorfer Forst nimiselle kasvattajalle ja tiedustelin pentuesuunnitelmasta, minkä olin löytänyt tuon aiemmin mainitsemani manuaalisen haun kautta. Sain vastauksen ja arvio pentujen luovutuspäivästä oli kasvattajan mukaan 28.6 eli riittävän lähellä omaa aikatauluamme. Pentu olisi varmuudella luovutusikäinen ja toisaalta ei kovin paljon yli luovutusiän noudettaessa.

Parin meilin jälkeen kasvattajalta tuli pyyntö keskustella asiasta puhelimitse. Koska kouluaikojen c-saksa on aikojen saatossa päässyt pahasti ruostumaan, alkoi hieman jännittämään, mitenhän tämä vaihe onnistuu. Ilmoitin, että soittoaika olisi ehkä hyvä sopia työaikaan, koska saksankielentaitoni ei ole hyvä, mutta töissä voisin ottaa keskusteluun mukaan natiivin saksankielentaidon omaavan assistenttini. Yllätykseksi kasvattaja vastasikin englanniksi ja ilmoitti, että keskustelu voidaan hoitaa myös tuolla kansainvälisellä kielellä. Samassa yhteydessä kirjallinen saksantaitoni sai kehut, mihin totesin, että ChatGPT:llä on vahvasti osuutta asiaan.

Kävimme noin tunnin mittaisen keskustelun puhelimessa, mihin osallistuivat Saksasta Jürgen ja Karin, meiltä minä ja vaimoni. Saimme kattavat tiedot heidän taustoistaan ja kasvatusmetodeistaan. Niihin olimme etukäteen päässeet tutustumaan jo aiemmin, koska heidän muutaman vuoden takainen aiheeseen liittyvä puolen tunnin mittainen TV-haastattelu oli löytynyt netistä. Vastaavasti me kerroimme itsestämme, koiristamme ja toiveistamme.

Puhelinkeskustelun aikana saimme pyynnön vierailla Saksassa heidän luonaan. Olin itsekin vakavasti miettinyt tätä vaihtoehtoa tosin siten, että samalla olisi mahdollista nähdä myös pennut. Vaimoni ymmärsi heti, että tapaamisen tulisi tapahtua jo ennen pentujen syntymää. No näin myös sovittiin. Saihan siihen yhdistettyä vaimon kanssa pitkän viikonlopunmittaisen miniloman. Kasvattaja asuu Hampurissa, minne on suorat lennot ja meiltä Helsinki-Vantaan kentälle ei ole kuin 10min matka kotoa.

Tuliaisiksi päätimme viedä suomalaista salmiakkia ja lakritsia, pääsäisen kunniaksi Mignon-munia sekä 101 Very Finnish Problems kirjan englanninkielisenä. Suomi oli molemmille jo ennestään tuttu, Jürgenille työn ja Karinille nuoruuden kavereiden kautta.

Vierailu kasvattajan luona Hampurissa

Sovimme kasvattajan kanssa, että vierailun ajankohta lyödään lukkoon vasta kun ultra on suoritettu ja on varmuus siitä, että astutus on onnistunut. Tässä vaiheessa oli luonnollisesti jo selvää, että saisimme pennun. Itsellä on käsitys, että kasvattajat varauslistaa kerätessään ottavat huomioon sen, että joku voi ehkä peruuttaa varauksensa. Lisäksi listalle tehdään järjestys, ketkä saavat ensisijaisesti pennun ja ketkä tippuva listalta, jos pentujen määrä jostain syystä pienenee arvioidusta ja ketkä ovat etusijalla, kun pentujen valinnassa otetaan pentukohtaisia ominaisuuksia huomioon, esimerkiksi sukupuoli tai pennun mahdolliset virheet.

Ultrauksessa selvisi, että astutus oli onnistunut. Pentujen arvioitu määrä oli ultran perusteella 4–5 pentua eli pentueeksi varsin pieni. Toki tuo etukäteisarvio ei ole mitenkään absoluuttisen tarkka. Hampurin reissun ajankohdaksi valikoitu kasvattajan ja meidän kalentereiden vertailun jälkeen huhtikuun ensimmäinen viikonloppu.

Saimme ennen reissua ja sen aikana Jürgeniltä erinomaiset vinkit niin hotellin valintaan kuin Hampurin nähtävyyksiin ja siellä liikkumiseen liittyen. Saavuimme kasvattajan luokse perjantaina alkuillasta, tutustuimme toisiimme ja koiriin sekä nautimme loistavan illallisen heidän luonaan.

Raskaana ollut Cile oli jo pyöristynyt ja kuulemma koko ajan nälkäinen. Cilen äiti Karlotta oli sekä ulkoisesti että käytökseltään hyvin samanlainen kuin meidän Ronja. Oli todella kiva tutustua muutoinkin tällä tavoin paikallisiin ja vierailla heidän luonaan. Samalla vakuutuimme entisestään, että olimme löytäneet juuri sen oikean kasvattajan!

Karin ja Jürgen ovat hankkineet ensimmäisen berninpaimenkoiransa vuonna 2000. Valintaperusteena heillä oli se, että bernin luonne oli juuri sellainen, minkä he halusivat viisihenkiselle perheelleen. Perhekoira, joka rakastaa lapsia, on lojaali ihmisille ja helppo kouluttaa. Nyt syntyneen pentueen emä Cile on 5-vuotias ja heidän neljäs berninsä.

Ensimmäisen A-pentueen he saivat vuonna 2012, joista osa on vieläkin elossa. Tämä nykyinen F-pentue on siis kuudes sinä 22 vuoden aikana, minkä he ovat toimineet harrastajakasvattajana, mutta kasvattamisen perusteisiin ja metodeihin hyvin syvällisesti perehtyneinä. Pentuja on ollut vuosien varrella yhteensä yli 30 ja tämä F-pentu oli heidän viimeinen oman ikänsä takia, molemmat kun ovat jo 70 vuotta täyttäneitä.

Pennut syntyvät

Perjantaina 26.4 sain soiton Jürgenilta ja tiedon, että pennut olivat syntyneet edellisen yönä. Ultranperusteella arvioitu lukumäärä oli osunut oikeaan. Pentuja oli yhteensä 2 tyttöä ja 2 poikaa. Valitettavasti viides pentu oli syntynyt kuolleena.

Kasvattaja perusti heti synnytyksen jälkeen yhteisen Whatsapp-ryhmän heidän ja valittujen pentujensaajien kesken. Lisäksi meillä oli mahdollisuus seurata pentujen kehittymistä lähes 24/7 ”WelpenTV:n” eli netin välityksellä tapahtuvan lähetyksen kautta.

Saimme joka aamu Whatsappin kautta päivityksen mitä päivän aikana tulee tapahtumaan ja onko johonkin tiettyyn kellonaikaan esimerkiksi ruokinta, madotus, punnitus tai jotain muuta erityistä, jolloin kannattaa olla linjoilla. Whatsapp-ryhmän kautta pystyi myös viestittelemään muiden pennunsaajien kanssa ennen pentujen saamista ja nyt sen jälkeen. Lisäksi kasvattaja päivitti aktiivisesti myös Facebook-sivustoaan.

Vaikka meillä oli miinuspuolena se, että emme pystyneet vierailemaan kasvattajan luona ennen reissuamme, oli uskomattoman hienoa saada seurata koko ajan pentujen nopeaa kehitystä netin kautta. Samalla meille selvisi se työmäärä, mikä pentujen kasvattamisessa on.

Pennut olivat aluksi heidän olohuoneessaan tilassa mikä oli pentujen turvallisuudenkin takia osittain rajattu. Pentujen kasvaessa tila laajeni muuhun asuntoon, lasiterassille ja siitä sitten ulkotiloihin.

Pennut elivät koko ajan heidän kanssaan kuin kotonaan ja saivat vaikutteita elämän luonnollisista äänistä sekä ihmis- ja koirakontakteista. Jompikumpi, Karin tai Jürgen, nukkui olohuoneessa pentujen vierellä koko pentujen siellä oloajan.

Narttu vai uros. Ja kuka on Fredde?

Kun aloitimme pennun haun, meillä oli toiveena ensisijaisesti narttu mutta kerroimme, että uroskin käy. Perusteena tälle oli se, että aiempaa kokemusta meillä oli kolmesta uroksesta ja nykyisestä Ronjasta. Nartun plussapuoleksi näimme hieman pienemmän koon ja Ronja on ollut erittäin helppo tapaus, sukupuolensa takia tai siitä huolimatta. Miinuspuolena on vastaavasti juoksut, mitkä aiheuttavat omat haasteet ja rajoitteensa. Urokset ovat kookkaampia ja ainakin meillä ne ovat olleet hieman Ronjaa kovapäisempiä. Uroksella plussana on mahdollisuus käyttää jalostukseen, jos siihen kelpaava yksilö sattuisi olemaan.

Muutimme sukupuolen priorisoinnin itse matkan varrella nartusta urokseen. Sukupuolen valintaan liittyen kävimme puhelinkeskustelun kasvattajan kanssa ja tuo mielenmuutoksemme kävi heille hyvin, koska tyttöjen ottajille oli kaksi muuta halukasta, hyvin perusteluin. Toisen pariskunnan korkea iän takia ja toisella taas oli perheessä leikkaamaton narttu. Meidän Ronjaltamme on poistettu kohtu nuorena sairastetun märkäkohdun takia.

Kumpi uroksista on Fredde? Kun sukupuoli oli selvillä ja kyseessä F-pentue, niin pääsimme ensimmäistä kertaa itse valitsemaan virallisen kennel-nimen ja valinta oli siis Fredde. Kasvattaja sanoi, että he yleensä tekevät yksilövalinnan vasta noin 6 viikon iässä, jolloin pennut ovat jo kehittyneet.

Kesäkuun ensimmäisellä viikolla kasvattaja oli meihin puhelimitse yhteydessä ja kertoi tilanteesta. Yhdellä uroksista oli valitettavasti purentavika. Valinta oli siten selvä eli uroksista se toinen tulisi olemaan Fredde. Olisimme siis halutessamme voineet valita kumman tahansa ja käsityksemme mukaan olimme koko ajan ranking-listan ykkössijalla.  

Saksan jalostuskriteerit 

Projektin aikana ja kasvattajan kanssa keskustellessa ymmärrys SSV:n jalostuskriteereistä lisääntyi huomattavasti. Esimerkiksi Cilen astuneen uroksen – Maximus von der Holstenaun – kasvattajan nettisivuilla nuo tiedot on esitetty todella kattavasti.

Maximuksella on esitettynä täydellinen sukutaulu neljänteen sukupolveen saakka ja jokaisen koiran kohdalla tiedot eliniästä, lonkka- ja kyynärtuloksista, geenitestituloksista ja ikäindekseistä. Maximuksen osalta on tietysti hänen omat tuloksensa vielä tarkemmin. Perus lonkka- ja kyynärtulosten lisäksi on tiedot seuraavista testauksista: SSV-PHS mikä testaa alttiuden geneettisen alttiuden histiosyyttiseen sarkoomaan, Lebendwert-indeksi, joka arvioi koirien geneettistä terveyttä, elinvoimaa ja elinajanodotetta, Hueftgelenks-dysplasie (HD) ja Ellenbogen-dysplasie (ED) joilla arvioidaan lonkka- ja kyynärnivelen dysplasian perinnöllisyyttä, degeneratiivinen myelopatia (DM) Exon1 ja Exon2 millä arvioidaan riskiä hermostollisiin sairauksiin. Tulosten tulisi tietenkin olla mahdollisimman hyvät jalostuskäyttöä ajatellen.

Jalostukseen käytetyltä koiralta vaaditaan vähintään kaksi ”sehr gut” näyttelytulosta. Lisäksi jalostukseen käytettävän koiran tulee käydä ja saada hyväksytty arviointi SSV:n jalostustarkastuksesta. Maximuksella kaikki näyttelytulokset on esitetty ajantasaisesti pennusta aina uusimpiin avoimen luokan tuloksiin asti, jalostustarkastuksen raportti, kaikkien pentueiden tiedot ja tulokset kattavasti sekä kuvagalleria. Myös Cilellä nuo tiedot löytyvät kasvattajan Berner vom Eissendorfer Forst sivuilta, mutta Berner von der Holstenaun sivusto on ehkä täydellisin mitä minulle tuli vastaan.

Kasvattajan kertoman mukaan uroksen valinnassa hyödynnetään Saksan tietokantaa halutuin hakukriteerein. Näin myös Maximus oli valikoitunut Cilelle partneriksi. Yhtä urosta ei voi määräänsä enempää käyttää jalostukseen ja suosituimmilla uroksilla astutukset voi olla sovittuna jo yli vuodeksi eteenpäin.

Pentujen ensikohtaaminen ja Fredden nouto

Keski-Euroopan kesälomareissulle lähdimme juhannusaattona, Ronja tietenkin mukanamme. Ronjalle oli haettu ennen lähtöä perusrokotusten lisäksi leptospiroosirokote ja sydänmatolääkkeet. Ronjalle tämä oli jo kolmas Keski-Euroopan reissu, joten hän on jo kokenut matkaaja. Mainittakoon, että meillä on tietenkin ilmastointi niin autossa kuin matkailuvaunussa, joten lämpimät kelit eivät tuota ongelmia.

Kasvattajan luona vierailu oli ensimmäisenä ohjelmassa ja olimme Hampurissa heti juhannuksen jälkeisenä sunnuntaina. Onneksemme kaikki pennut olivat vielä paikalla ja pääsimme näkemään heidät kaikki yhdessä. Tässä vaiheessa pennut olivat jo 8 viikon ikäisiä ja eläinlääkärin tarkastamia.

Luovutusajankohdan tuleville omistajille määritti se, että seuraavalla viikolla pennut tuli tarkastamaan vielä SSV:n jalostustarkastaja. Purentavikaista pentua lukuun ottamatta kaikki pennut todettiin rotumääritelmän mukaisiksi ja virheettömiksi, meidän Fredde kehujen kera. Ihan pieni jännitys oli siinä, että onko Fredden valkoisen ja silmämerkkien välillä riittävästi mustaa. Jalostustarkastajan mukaan on.

Tässä vaiheessa emme voineet ottaa Freddeä mukaan, koska matkustaminen ei tuon rabbies-rokotusmääräykseen mukaan ole mahdollista Saksan ulkopuolella ja meillä oli suuntana Italia. Kovin järkevää se ei olisi ollut meidän kesälomareissumme tai pennun itsensäkään takia.

Noudimme Fredden paluuviikkomme lopussa. Tapasimme ensin Lüneburgissa eläinlääkärillä missä molemmat, Ronja ja Fredde saivat Suomeen paluuseen tarvittavat ekinokokkilääkitykset. Fredde sai lääkkeen suun kautta mutta Ronjalle lääkäri halusi antaa sen jostain syystä pistoksena. Pistäminen ei mennyt ihan nappiin, aiheuttaen Ronjalle kipua ja huutokohtauksen. Onneksi kummankaan lääkityksestä ei tullut mitään sivuvaikutuksia ja Ronjan henkinen trauma jäi hetkelliseksi.  

Eläinlääkäriasema Tierklinik Lüneburg oli suuri useammasta rakennuksesta koostuva kompleksi missä oli henkilökuntaa yli 100, eläinsairaala 24/7 päivystyksineen ja jopa ambulansseineen.

Eläinlääkärin jälkeen ajoimme kasvattajalle missä Ronja pääsi pihalla kohtaamaan kunnolla Fredden kanssa. Myös Cile kävi pihalla mutta hänen äidilliset suojeluvaistonsa olivat sen verran pinnassa, että hänet oli vietävä sisälle jäähylle.

Mummo Karlotta tuli taas Ronjan kanssa erinomaisesti toimeen koko sen ajan, kun söimme Jürgenin grillaamaa ateriaa, kävimme kaikki kirjallisena saadut ohjeistukset ja dokumentit läpi ja allekirjoitimme sopimuspaperit. Sopimus oli Karinin SSV:n sopimusmallin pohjalta itsensä täsmentämä, hän kun sattuu olemaan koulutukseltaan juristi. Sopimuksessa ei sinänsä ole mitään kovin erityistä tai normaalista poikkeavaa. Maininnanarvoisia asioita ovat velvollisuus toimittaa lonkka- ja kyynärniveltulosten SSV:n arvioitavaksi, suostumus henkilötietojemme luovuttamisesta SSV:lle ja sitoumus toimittaa kerran vuodessa ilmoitus koiran elossa olosta SSV:lle.

Tuontiin liittyvät viralliset ohjeet ja vaatimukset löytyvät Ruokaviraston sivuilta. Alle 12-viikon ikäisillä tämä tarkoittaa tunnistusmerkintää mikrosirulla, omistajalla on oltava allekirjoitettu todistus siitä, että pentu ei ole ollut syntymän ja siirron välisenä aikana kosketuksissa raivotaudille alttiisiin lajeihin kuuluvien luonnonvaraisten eläinten kanssa, eläinlääkärin antama ekinokokki-lääkitys 1-5 vrk ennen Suomeen saapumista, EU-lemmikkieläin passi, omistajuuden on tullut siirtyä uudelle Suomessa asuvalle omistajalle ja pentu voi saapua Suomeen vain jos uusi omistaja hakee sen itse lähtömaasta. Lisäksi pennun tulee saapua Suomeen suoraan lähtömaasta, joko lentäen tai laivalla, kuten meidän tapauksessamme.

Suomeen tulo ja yhdessä elon alku

Ronjalle Fredden tulo perheeseen oli tietenkin yllättävä ja hieman hämmentävä. Alkuun suhtautumisessa Freddeen oli pientä varautumista mutta nopeasti tuo muuttui sujuvaksi kanssa käymiseksi. Tässä meillä on tietenkin itsellä suuri vastuu, että annamme Ronjalle vähintään yhtä paljon huomiota kuin Freddelle uutena tulokkaana.

Fredde on osoittautunut kasvattajan kuvailujen mukaiseksi. Hän on rauhallinen, itsevarma, utelias ja kaikkiin tilanteisiin avoimesti suhtautuva. Aika tulee näyttämään minkälainen persoona sieltä teinivaiheen ja aikuiseksi kasvun myötä kuoriutuu, mutta nyt näyttää todella lupaavalta. Eroja pentujen kesken näimme kyllä jo tuon yhteistapaamisen yhteydessä.

Loppureissu meni loistavasti niin leirintäalueella matkailuvaunussa kuin laivalla Saksasta Suomeen tulessa. Tunnelma oli toki tiivis, kun samassa tilassa oli kaksi aikuista, kaksi teiniä ja kaksi berniä. Paluumatkalla meillä oli vain 3 hengen hytti, kun muita lemmikkieläin hyttejä ei enää ollut saatavissa, vaikka liput ostimme jo hyvissä ajoin edellisen vuoden marraskuussa. Lemmikkien kanssa laivalla matkustaessa suurin rajoittava tekijä onkin lemmikkihyttien rajoitettu saatavuus.

Kotiin tulon jälkeen kävimme eläinlääkärissä missä lääkäri teki Freddelle terveystarkastuksen ja sai tarvittavat rokotukset. Vakuutuksen saimme kyllä voimaan jo reissun aikana omistusoikeuden siirryttyä meille. Huomiona, että Kennelliiton rekisteröintiin tarvitaan Saksasta SSV:n pedigree ja VDH:n export pedigree-dokumentti.

Oppina ja yhteenvetona

Tämä kirjoitus kannattaa ottaa meidän henkilökohtaisena kokemuksenamme ja tarkistaa faktat tuontiin ja jalostukseen liittyen virallisista lähteistä, vaikka olen pyrkinyt ne itse niistä ja kasvattajalta varmistamaan.

Itse hakisin kasvattajaa ensisijaisesti vain SSV:n ja vaihtoehtoisesti DCBS:n listoilta. Kielitaidosta ja mahdollisista kontakteista Saksassa on luonnollisesti hyötyä. Meidän tapauksessamme tuuria oli siinäkin, että Jürgen ja Karin puhuivat molemmat erinomaista englantia.

Pennuille on Saksassakin enemmän kysyntää kuin tarjontaa, joten kannattaa olla aktiivinen ja perustella positiivisesti, miksi olet paras mahdollinen perhe pennulle. Tuonti Saksasta on tietenkin monella tapaa työläämpää, kuin pennun hankkiminen Suomesta. Jos tuonnin saa yhdistettyä lomareissuun, niin kuin meillä, niin lisävaiva ja -kustannus on varsin pieni.

Kasvattajan kanssa käydyn ensimmäisen puhelinkeskustelun lopussa meiltä kysyttiin, onko teillä vielä jotain mitä haluatte tietää? Vastasimme, että ei, olemme saaneet mielestämme kaikkiin kysymyksiin vastaukset. Tämän jälkeen kasvattaja sanoi, ette ole kysyneet mitä pentu maksaa. Totesimme naurahtaen, että mikä pennun hinta muuten on? Kasvattaja ilmoitti, että SSV:n suosittelema minimihinta on 2500 € ja siten se on hinta myös heillä. Kerroimme, että tuota suuruusluokkaa ajattelimme sen olevankin.

Bernin ylläpito maksaa meidän laskelmien mukaan noin 200 €/kk, kun ynnää kaikki kustannukset rehellisesti yhteen, joten pennun hinta ei ole kustannuksista todellakaan se oleellisin. Muita tuontiin liittyviä kustannuksia olivat ekinokokkilääkitys eläinlääkärillä 32 €, leirintäalueiden koirista perimä vuorokausimaksu mikä vaihtelee alueittain välillä 2–8 €/vrk sekä laivapaikan lisähinta noin 40 €. Itse ostimme kasvattajalta Freddelle valjaat ja kaksi säkkiä heidän suosittelemaa penturuokaa, mitkä he olivat pyynnöstämme meille hankkineet.

Vaikka itse olen aina todennut onnella ja onnistumisella ei ole mitään tekemistä keskenään, niin meidän reissuaikataulumme ja tarkan luovutusviikon takia tällä kertaa oli hieman tuota onneakin, erityisesti siinä, että löysimme erittäin vastuullisen kasvattajan, jonka kanssa kemiat kohtasivat täydellisesti. Enempää ei pennut olisi voineet saada huolenpitoa ja rakkautta, mitä Karin ja Jürgen niille antoivat. Fredden lähtiessä meidän matkaamme, kyyneleet olivat sekä Karinin että Jürgenin silmissä. Uskon ja toivon, että saimme heistä samalla elinikäiset ystävät. Nyt meillä on hyvä syy vierailla Saksassa. Vastaavasti toivotimme heidät tervetulleiksi käymään Suomessa meillä, koirien kanssa tai ilman koiria.

Toivomme nyt pitkää ja tervettä yhteistaivalta Fredden kanssa Ronjan kaverina.

MR / 17.7.2024

Linkkejä

Ohessa on linkkejä oleellisimpiin sivustoihin.

Schweizer Sennenhund-Verein für Deutschland e.V (SSV) https://ssv-ev.de/

Deutscher Club für Berner Sennenhunde e.V (DCBS) https://www.dcbs.de/index.html

Berner vom Eissendorfer Forst https://berner-vom-eissendorfer-forst.de/

Berner von der Holstenau http://www.berner-von-der-holstenau.de/content/home.html